(Julkaistu Suomenmaassa 9.6.2015)

Suomen uudistaminen ei ole helppoa. Jos se olisi, se olisi jo tehty.

Keskustan tavoite on ollut ja on lopettaa Suomen velaksi eläminen. Sen mukaisesti myös Sipilän hallituksen ohjelma on kirjoitettu.

Ymmärrän hyvin, että moni talouden tasapainottamiseen liittyvistä päätöksistä on kipeä, tuskaisakin. Sitä ne olivat myös meille hallitusneuvottelijoille.

Monena iltana Smolnasta kotiutuessa mietin tehtävämme viheliäisyyttä. Joka aamu neuvotteluihin lähtiessä katsoin itseäni peilistä ja mietin, voinko katsoa näiden päätösten kanssa itseäni silmiin. Koin, että voin. Osa kohdista tekee kyllä erityisen kipeää, erityisesti lasten ja nuorten osalta.

Otamme puoluejohdossa vastaan myös sen arvostelun, jota päätökset ovat aiheuttaneet. Kriittinen keskustelu kuuluu kansanvaltaiseen puoluetoimintaan. On myös enemmän kuin tervetullutta, että peilaamme aatettamme nyt tehtäviin ratkaisuihin. Sanomattakin on kuitenkin selvää, että Alkiotakin voi lukea monesta eri näkökulmasta. Köyhän asialla on lukuisia ulottuvuuksia.

OLEN kuunnellut erityisen tarkasti esimerkiksi Keskustanuorten piiristä esitetyt puheenvuorot. Kiitos niistä! Monet kirjoituksista ovat liittyneet ihan perustellusti oikeudenmukaisuuteen.

Päätökset velaksi elämisen lopettamisesta on yritetty tehdä mahdollisimman oikeudenmukaisesti – myös sukupolvien välillä – niin, että jokainen suomalainen voidaan pitää mukana tulevina vuosina.

Esimerkit muualta Euroopasta ja maailmasta osoittavat, mitä tapahtuu, jos holtittoman taloudenpidon annetaan jatkua. Silloin kärsijöiksi joutuvat tavalliset ihmiset, yleensä yhteiskunnan heikoimmat niin kuin Kreikassa.

NEUVOTTELUJEN kuluessa kävi selväksi, että hyväosaisten mukaan ottamiseen säästötalkoisiin keinot ovat huomattavasti rajatummat. Erityisen korkean veroasteen maassa juuri työelämän uudistaminen ja työnteon lisääminen ovat tähän parhaimpia ratkaisuja. Yhteiskuntasopimus olisi paras tae kokonaisuuden oikeudenmukaisuudelle. Siinä työntekijät että työnantajat tinkivät jostakin yhteiseksi hyväksi.

Hallituksen ohjelman punainen lanka kaikkiaan on työllisyyden kohentaminen ja yrittäjyyden vahvistaminen. Leikkausten vastapainoksi kykenimme tekemään ratkaisuja, joita olemme pitkään pitäneet poliittisina tavoitteinamme.

Näitä ovat esimerkiksi takuueläkkeen korotus, omaishoidon parantaminen ja lastensuojelun voimavarojen sekä lapsiperheiden kotiavun vahvistaminen. Lapsilisiin ei kosketa, eikä kotihoidontukeen. Veronkevennykset kohdistetaan pieni- ja keskituloisille.

MEILLÄ on kaikki syyt olla tyytyväisiä myös siihen, että Suomen teitä ja muita väyliä aletaan nyt laittaa kuntoon. Se on edellytys työllistävälle biotaloudelle ja sille, että koko maassa on myös tulevaisuudessa elämisen mahdollisuudet. Innostunein mielin suhtaudun myös kokeilevan yhteiskunnan nousuun ja entistä vapaampaan, ihmisten toimeliaisuuteen ja arkijärkeen luottavaan päätöksentekoon ja normien purkamiseen.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus viedään maaliin keskustan pitkään ajaman mallin mukaisesti. Kunnossa olevaa perusterveydenhuoltoa tarvitsevat nimenomaan yhteiskunnan heikoimmat.

On usein itsestämme kiinni, näemmekö lasin puoliksi tyhjänä vai puoliksi täynnä. Sudenhetkinä kannattaa muistaa, miksi olemme hallitusvastuuseen pyrkineet. Meidän tavoitteemme on muuttaa Suomen suunta, ja pelastaa hyvinvointiyhteiskunta.