Kirjoitus on julkaistu MTV:n nettikolumnina 13.5.2019.

Historia toistaa itseään, tavataan sanoa. Viime päivinä on kaiholla – tai kauhulla muisteltu kansanrintamahallitusten vuosikymmeniä ja toisaalta oikeutetun ylevästi kerrattu punamultahallitusten historiallisia saavutuksia. Meille nuoremmalle sukupolvelle nämä ovat historian tarinoita, uusia tarinoita syntyy monenlaisissa muissakin kombinaatioissa, kirjoittaa Annika Saarikko nettikolumnissaan.

Nyt kun uutta punamultaa maalataan, historian tunteminen on toki tärkeää. Tulevaisuuden ennustamisesta se ei silti tee yhtään sen helpompaa. Maailma ympärillä on muuttunut, samoin puoluekenttä. Rajanvetoa tehdään koko ajan uusiksi. Ei ole enää suuria puolueita, eikä näissä vaaleissa ollut enää edes selkeää vaalivoittajaa.

Ajassamme elää populismin raju aalto ja entistä vahvempi keskustelun polarisaatio. Toimintaympäristö meillä ja muualla muuttuu. On keskinäisriippuvainen maailma, avoin talous ja entistä liikkuvammat äänestäjät.

Näistä muuttujista johtuen oppositioasema ei tee autuaaksi eikä nosta kannatusta kansalaisten keskuudessa automaattisesti.

Edustuksellinen kansanvalta on haasteiden edessä. Vastaus kansanvallan oikeutukseen löytyy keskustelevista ja kuuntelevista puolueista.

Huomasin perussuomalaisten Jussi Halla-ahon hämmästelevän viime viikolla haastattelussa keskustan joustavuutta suhteessa oikeisto-vasemmistojakoon. Keskustalaisuus on monelle mysteeri, sitä vasten ymmärrän tuonkin kommentin.

Yhteistyökyky, joustavuus on aina ollut puolueeni merkittävin voimavara. Olla keskellä, siellä missä suurin osa suomalaisistakin on. Tehdä siltaa sinne, missä rannat tuppaavat erkaantua toisistaan.

Keskustalaisuus johtaa sovinnollisuuteen ja ratkaisuhakuisuuteen niin päättäjien kesken kuin parhaimmillaan myös päättäjien ja kansan välillä. Kun huuto maailmassa kovenee, ratkaisijaksi nousee maltillisempi puhe.

Sovinnollisuus on radikalismia erilaisten poliittisten ääripäiden ajassa.

Suomen Keskusta on puolueena monen silmissä kummajainen – ja tunteita herättävä. Hyvä niin. Maltillisella keskustalla on vaativa, ainutlaatuinen tehtävä poliittisella kartalla.

Se pitää kuitenkin kyetä osoittamaan ja paikka lunastamaan myös 2020-luvulla. Itsestäänselvää se ei ole. Siitä on kysymys keskustan uudistustyössä. Luen samaan keskiryhmään oman puolueeni kanssa muuten myös ruotsalaisen kansanpuolueen, RKP:n – ainakin historian valossa.

Keskustalla on edessään aatteellisen identiteetin pohdinta ja oman linjan kirkastaminen – tämä on tehtävä hallitusasetelmasta riippumatta.

Sain vetää viime kesänä puoluekokouksessa hyväksytyn keskustan periaateohjelman uudistustyötä. Nostan tuon syväsukelluksen keskustalaisuuteen yhdeksi huippukohdaksi keskustaelämässäni. Tuskin maltan odottaa, että pääsemme vauhtiin puolueen aatteellisen identiteetin työstämisen kanssa – sehän on puoluetoiminnan parasta ydintä!

On hyvä huomata, että keskellä oleminen ei tarkoita haaleaa keitosta tai mitäänsanomattomuutta. Silti on myönnettävä, että kuva keskustasta haaleni ja monen silmissä muuttui viime vaalikaudella ja täydentyi tavalla, jolla vaalien alla itsestämme kerromme kansalaisille.

Puolueet tuppaavat olemaan vahvoilla silloin, kun kulahtanut vaalilause arjen asiantuntijuudesta jollain tavalla kyetään elämään todeksi. Kun tavoitetaan se, mitä ihmiset pelkäävät ja ennen kaikkea mitä ihmiset toivovat.

Hallituksen kakkospuolueen roolista alkaa keskustan uusi aika
Valtapoliittisesti edessä on hallituksen muodostumisen onnistuessa keskustalle uudenlainen aika. Kakkospuolueena on erilaista olla kuin pääministeripuolueena. Sen olemme kumppaneistamme menneinä vaalikausina oppineet.

Säätytalolla istuu nyt viiden puolueen joukko. Yhdessä se yrittää muodostaa ensinnäkin yhteisen tilannekuvan Suomesta ja sen perusteella laatia tavoitelistan – ja sitten sopia konkreettisista keinoista yhteiskunnan muutostarpeisiin.

Puolueiden yhteistyöprosessi ei ala hallitusneuvotteluista eikä pääty hallitusneuvotteluihin. Toisen puolueen tunteminen heikkouksineen ja vahvuuksineen on tärkeää.

Kaikkein tärkeintä on tunnistaa toisen puolueen pyhät arvot ja periaatteet, perimän velvoittamana hoidettavat asiat ja muut vastaavat herkät alueet. Nämä muistaen mikä tahansa hallituspohja voi Suomessa toimia.

Luontevuus ja luottamus syntyvät ajan kuluessa. Parhaimmillaan yhteiset taistelut ja koettelemukset yhdistävät. Puolueiden välinen luova jännite myös parhaimmillaan hyödyttää koko hallitusta.

Ja ihan parhaimmillaan kyetään hyödyttämään myös valtakirjan antaneita suomalaisia ja koko kansaa. Se edellyttää, että osaamme oikeasti tunnistaa pelot ja toiveet.