Työn pitäisi aina olla kannattavaa. Siitä pitäisi siis jäädä enemmän käteen kuin työstä poissaolosta. Näin ei aina ole. Sitä kutsutaan kannustinloukuksi.
Hallitus etsii vimmatusti ratkaisuja kannustinloukkujen purkamiseen ja hyvä niin. Tavoite uusista työpaikoista ja työllisyysasteen nostamisesta on kova.
Päähuomio pitää keskittää pieni- ja keskituloisten perheiden aseman parantamiseen rakentamalla eri toimenpiteistä yhteensopiva paketti. Miten saisimme järjestelmän toimimaan niin, että pienipalkkaisesta työstä jäisi perheelle enemmän euroja käteen, vaikka tuet laskevatkin ansioiden noustessa?
Hallituskumppani kokoomus pitää tavoitteenaan varhaiskasvatuksen maksuttomuutta kaikille. Siinä ohessa se haluaa leikata nykyistä kotihoidontuen rakennetta. Saadaanko työllisyysaste ylös alentamalla päivähoitomaksuja? Muissa Pohjoismaissa tehty tutkimus ei tue tätä. Suomen osalta emme tiedä tilannetta varmasti (Matikka-Harju-Kosonen 2016).
Pidän varhaiskasvatusta suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tärkeänä kulmakivenä. Sen tulokset ja vaikutukset koko elämänpolulle ovat merkittäviä. Kasvatustyön ammattilaisten tekemä työ ansaitsee arvostuksen. On myös hyvä erottaa, että varhaiskasvatuksen rooli vaikkapa 1,5-vuotiaan ja 5-vuotiaan lapsen elämässä on erilainen.
Valtion ja kuntien taloudellinen tilanne on tiukka. Eriarvoisuus yhteiskunnassamme kasvaa. Näidenkin syiden takia satojen eurojen kuukausittainen kädenojennus suurituloisille olisi kyseenalainen ratkaisu.
Samaa linjaa muuten edusti aikanaan kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen. Hän soimi kovin sanakääntein sosialidemokraattien silloista maksuttoman päivähoidon linjausta.
”Tämä on enemmän periaattellinen kuin valtiontaloudellinen asia. Periaate on, että jokainen maksaa maksukykynsä mukaan ja maksukyvyttömät saavat palvelunsa maksutta. Kumpi on sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa: jakaa kaikille vähän vai harvoille enemmän?”
Ja Katainen jatkaa: ”Maksuilla pyritään aina myös vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen. En oikein näe maksuttomassa päivähoidossa muuta järkeä kuin että haluttaisiin kaikkien pistävän lapsensa kokopäivähoitoon.” (SK 1.8.2008)
Kataisen arvioon on helppo yhtyä myös vuonna 2017.
Ajatus varhaiskasvatuksen maksuttomuudesta on kaunis, ja olisihan se hienoa, että maksut päivähoidosta poistuisivat. On kuitenkin syytä muistaa, että nykytilanteessa pienituloiset perheet eivät maksa päivähoitomaksuja euroakaan. Sipilän hallitus teki oikein alentaessaan pienituloisten maksuja varhaiskasvatuksessa.
Vastauksemme lapsiperheiden toimeentulon parantamiseen on pieni- ja keskituloisten vanhempien verotuksen alentaminen. Esitimme viikonloppuna varsinaissuomalaisen kollegani, keskustan talouspoliittisen työryhmän puheenjohtajan Olavi Ala-Nissilän kanssa pieni- ja keskituloisille painottuvaan työtulovähennykseen lapsikorotusta. Se voisi olla esimerkiksi 75 – 100 euroa lasta kohden. Yksihuoltajille lapsikorotuksen olisi syytä olla kaksinkertainen. Tärkeää myös olisi, että monilapsiset perheet huomioitaisiin mallissa.
Samalla haluamme huomioida opiskelijaperheet. On aika palauttaa opintotukeen vihdoin huoltajakorotus. Sen kustannusvaikutukset jäävät alle 10 miljoonan euron vuositasolla.
Toivonkin, että hallitus tarttuu esitykseemme puolivälitarkastelunsa yhteydessä, purkaa perheiden kannustinloukkuja ja näin tukea vanhempien työllisyyttä ja toimeentuloa.
