Perhepolitiikan ytimessä on lapsi. Lapsi ja hänen vanhempansa. Liian usein aihepiiriä arvioidaan vain työelämän tai tasa-arvon näkökulmasta. Keskustalle perhepolitiikka on enemmän. Se on laaja kirjo yhteiskunnallisia ratkaisuja; palveluja, tulonsiirtoja ja tuettuja mahdollisuuksia yhteiseen aikaan lapsen kanssa pois työelämästä. Siksi esimerkiksi perhevapaista on hankala tehdä päätöksiä pohtimatta laajemmin myös verotusta, varhaiskasvatusta tai työelämän käytäntöjä.

Tavoittelemme huolellista ja laajapohjaista valmistelua perhevapaauudistukselle, jonka aloittaminen ripeästi sopii meille mainiosti. Tehdään päätökset kuun lopulla budjettiriihessä siitä, mitä halutaan ja millä aikataululla. Varsinaisen valmistelun ohella tarvitaan mielestämme laaja yhteiskunnallinen arvokeskustelu perheiden tarpeista ja muuttuneesta todellisuudesta. Tarvitaan myös luotettavia laskelmia eri mallien kustannuksista. On paikallaan todeta, että Keskusta on valmis satsaamaan rahaa perhevapaaratkaisuun, sen ei tarvitse olla kustannusneutraali. Hyvään ja perheiden ratkaisuissa joustavaan malliin voidaan tehdä tulevaisuussijoitus, kunhan rahoitus pystytään kasaamaan vastuullisesti ja realistisesti.

Sisällöllisesti perhevapaauudistus ei ole Keskustalle joko tai. Mielestämme tulosidonnaisia perhevapaita on pystyttävä pidentämään samalla, kun vapaiden käyttöön tulee joustoa.

Isille voidaan kohdentaa lisää vanhempainvapaakautta samalla, kun äitien osuus säilyisi ennallaan. Kokonaan uutta olisi, että perhevapaita pitäisi voida käyttää joustavasti aina lapsen koulutaipaleen alkamiseen asti. Kannatamme myös joustoa nykyiseen kaavamaiseen vanhempainvapaan aloitusajankohtaan raskausaikana.

Pienen lapsen syntyessä haluamme mahdollistaa myös vapaiden yhtäaikaisen käytön molemmille vanhemmille. Tärkeää meille on, että perhevapaamalli huomioi perheiden moninaisuuden ja saattaa erilaiset perheet siten samalle viivalle.

Nykyisen kotihoidontuen elementin perhevapaissa haluamme säilyttää. Subjektiivinen oikeus poissaoloon työstä tulee säilyä nykyisellä tavalla lapsen kolmen ikävuoteen asti. Olemme valmiit kuitenkin tarkastelemaan yhteiskunnan taloudellisen tuen painottamista alle 2-vuotiaan lapsen hoitoon. Tutkitusti kotihoidontuen käyttö on korkeimmillaan siihen asti.

Vanhempainpäivärahojen vähimmäistaso on jäänyt työttömyysturvasta jälkeen. Keskustelisin myös tästä suhteesta, onko se tasapainoinen tilanteessa, jossa olemme huolissamme alhaisesta syntyvyydestä.

Ymmärrämme, että joustavuus perhevapaissa tarkoittaa uudistuvia toimintatapoja myös työelämässä. Keskustan ykköstavoite on, että erityisesti pienten lasten vanhempien osa-aikatyöhön luodaan todelliset mahdollisuudet. Osa-aikatyö lisäisi parhaimmillaan pienten lasten vanhempien työllisyyttä, koska se voisi toimia pehmeänä laskuna perhevapailta töihin. Nykyisen tukimallin toimivuutta kannattaa tässsä suhteessa tarkastella nopeasti ja huolella; olemassa olevat osa-aikatyöhön kannustavat etuudet ovat huonosti tunnettuja verrattuna vaikkapa kotihoidontukeen.

Kun on kyse perheistä, yhteiskunnan ratkaisujen on tuettava ensisijaisesti lasten ja vanhempien hyvinvointia, lapsuutta ja vanhemmuutta. Keskusta haluaa avata perheille uusia mahdollisuuksia järjestää arkensa. On kuitenkin selvää, että erityisesti perhevapaissa on kyse myös tasa-arvosta. Tasa-arvosta työmarkkinoilla sekä yhtäläisistä mahdollisuuksista olla vanhempi ja osallistua oman lapsen hoitoon. Vanhemmuus kuuluu miehille ja naisille – samoin kuin työelämä. Näiden kaikkien tavoitteiden on löydettävä keskinäinen tasapainonsa. Se on mahdollista löytää istumalla ennakkoluulottomasti yhteiseen pöytään.