Varhaiskasvatuslain uudistamisesta tulee mieleen lasten hiekkalaatikkoleikki, jossa hiekkaa täynnä oleva ämpäri käännetään nurin, lapiolla taputetaan päälle ja yhdessä lausutaan kakun koossa pysymistä toivoen loru: ”Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.”
Varhaiskasvatuskakusta taisi tulla paha. 40 vuotta vanha päivähoitolaki ei saa arvoistaan uudistusta – tälläkään vaalikaudella.
Eduskunta saa näinä päivinä käsittelyynsä varhaiskasvatuslain uudistuksen ensimmäisen vaiheen. Se ei vastaa odotuksia. Määritelmä varhaiskasvatuksesta suhteessa entiseen päivähoidon käsitteeseen on epäselvä ja esitys lapsiluvun ja henkilöstömäärän suhteesta vaikuttaa vähän silmänkääntötempulta. Erikoisin käänne lainvalmistelussa on nykyisen opetusministeri Krista Kiurun (sd.) esitys laittaa asiassa pystyyn parlamentaarinen työryhmä hallituskauden loppuajaksi. Tämä vaikuttaa vastuunsiirtämiseltä ja viimeiseltä toivonhippuselta, joka lorupussista on kaivettu.
Mitä hyvä varhaiskasvatuslaki sitten pitäisi Keskustan mielestä sisällään?
Lasten varhaiskasvatus on merkittävä arvovalinta. Se maksaa itsensä monin verroin takaisin. Varhaiskasvatus on osa sekä koulutuspolitiikkaa että perheiden hyvinvointia tukevaa kokonaisuutta.
Perheillä on oltava aito mahdollisuus valita omaan arkeen ja lapsen kehitysvaiheeseen parhaiten sopiva hoitomuoto ja siten paikka hyvään varhaiskasvatukseen. Keskusta pitää tärkeänä, että erilaiset hoitomuodot päiväkodista ryhmäperhepäivähoitoon ja perhepäivähoitoon ovat jatkossakin mahdollisia. Myös kotona tapahtuvaa hoitotyötä pitää tukea ja antaa perheille aito valinnanvapaus siinäkin.
Keskusta korostaa lapsen vanhempien ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten kasvatuskumppanuutta ja entistä parempaa vuorovaikutusta. Päivähoitojärjestelmän ja siihen kytkeytyvän varhaiskasvatuksen on myös luotava tiivis yhteys muihin lasten ja perheiden palveluihin.
Varhaiskasvatuksen on oltava jokaisen perheen ja lapsen ulottuvilla. Päivähoidon nollamaksuluokka on säilytettävä. Näin pienituloisten perheiden lapsilla on mahdollisuus osallistua varhaiskasvatukseen.
Päivähoidon ohella avoimien varhaiskasvatuspalvelujen saatavuutta esimerkiksi kolmannen sektorin järjestämänä tulee vahvistaa. Tavoitteena tulisi olla, että perheet valitsisivat avoimia palveluita ensisijaisesti silloin kun se sopii perheen tilanteeseen eikä aina heti subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen perustuvaa palvelua.
Kunnalla on vastuu avoimien varhaiskasvatuspalveluiden laadusta ja sen valvonnasta. Niitä tulee olla tarjolla joka kunnassa jopa maksuttomasti.
Suomalaisen varhaiskasvatuksen arvostus juontaa ammatillisuudesta. Ammattikasvattajien riittävä pedagoginen osaaminen on varmistettava. Henkilökohtaisesti pidän tärkeänä, että varhaiskasvatusalan toimijoiden kelpoisuusvaatimuksia ei heikennetä.
Kehujakin on annettava, kun on aihetta. Hallitus jätti esityksensä osittaisen hoitorahan parantamisesta sekä isyysvapaan pidentämisestä. Molemmat tukevat perheen ja työelämän yhteensovittamista ja perheiden tärkeintä toivetta: saada viettää aikaa enemmän yhdessä.
(Julkaistu Suomenmaassa 13.1.2015)
