Puhumme paljon sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatiosta yleisellä tasolla. Tämä juhlapuhetaso on sitä, että digitalisaatiota ”tarvitaan”. Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä?

Sote-palveluiden digitalisaatiota on esimerkiksi se, että äiti tai isä voi kuvata lapsen kipeän korvan kotona älypuhelimen mobiilisovelluksella ja selvittää yhdessä lääkärin kanssa, onko lapsella hoitoa vaativa korvatulehdus – ilman että pitää mennä vastaanotolle.

Ylipainosta kärsivä ihminen voi saada lähetteen Painonhallintataloon. Se on terveysalan ammattilaisten kehittämä verkkopalvelu, joka tukee ihmistä itseään painonhallinnassa ja terveellisten vaihtoehtojen tekemisessä.

Digitalisaatiota on se, että omainen pystyy tarkastelemaan iäkkään ihmisen terveystietoja hänen puolestaan Kanta-palveluissa, jos henkilöä on antanut suostumuksensa siihen. Terveysasioiden hoitaminen helpottuu ja esimerkiksi lääkityksen seuranta hoituu helpommin.

Digitalisaatiota on erityisesti se, että ihmiseltä kysytään samaa tietoa vain kerran. Tiedot liikkuvat suojatusti ja luotettavasti järjestelmissä ja ihminen voi luottaa siihen, että häntä hoitavalla asiantuntijalla on aina uusimmat tiedot käytössään oikeiden ratkaisujen tekemiseksi. Keinoäly auttaa asiantuntijaa tekemään parhaalla mahdollisella tiedolla ratkaisuja – esimerkiksi tunnistamaan syrjäytymisriski tai harvinaisia sairauksia, jolloin niiden hoito päästään aloittamaan ajoissa.

Sote-palveluiden digimuutos on suuri. Nykyisten noin 170 sote-järjestäjän sijaan jatkossa järjestämisestä vastaa 18 maakuntaa. Se tarkoittaa pitkällä tähtäimellä kymmenien, ellei satojen tietojärjestelmien muutosta ja satojen tietokantojen tietojen ja toiminnallisuuksien yhdistämistä. On muistettava, että kyseessä on useiden vuosien työ. Uusien maakuntien aloittaessa olennaista on, että keskeiset tiedot kulkevat ja sote-ammattilaisten toiminta ja hoito- ja hoivatyö voivat jatkua häiriöttä.

Kuntien, kuntayhtymien ja sairaanhoitopiirien tietohallintoasiantuntijat ovat tehneet muutokseen tähtäävää työtä jo pitkään. Sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö ovat luotsanneet verkostomaista työskentelyä esimerkiksi Kuntaliiton tuella. Nykyisten toimijoiden tietotaito pitää saada käyttöön myös uusien järjestelmien rakentamiseen. Samaan maaliin pitää saada pelaamaan jo nyt vuosittain eri kunnissa ja kuntayhtymissä tehtävät investoinnit ja niihin käytettävät resurssit. Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallintoon ja ICT:hen käytetään yhteensä yli 600 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän rahan käytön ja sillä tehtävän kehittämisen on kuljettava yhteiseen suuntaan, koska kyseessä on merkittävä summa veronmaksajien rahaa.

Teknologia ei tuo automaattisesti hyötyjä. Muutosta pitää johtaa ja toteuttaa määrätietoisesti. Siihen tarvitaan taitavia ihmisiä ja rahaa, koska sosiaali- ja terveyspalveluiden tietojärjestelmäratkaisut ovat julkishallinnossa suuria, monimutkaisia ja kalliita.

Digitalisaatio- ja sote-muutos tehdään vaiheittain. Muutoksen kaikissa vaiheissa on taattava asiakkaiden ja kansalaisten palvelujen saatavuus ja tietojen turvallisuus. Valtakunnallisia ratkaisuja tehdään esimerkiksi asiakkaiden valinnanvapautta tukevissa järjestelmissä.

Kela toteuttaa ICT-ratkaisut, jonka avulla asiakkaat pääsevät valitsemaan palveluntuottajat ja maakunnat hoitavat palveluiden järjestämisen ja tuottajille maksettavien korvausten hallinnoinnin. Järjestelmä kehitetään vaiheittain, ja vuonna 2018 alkavat valinnanvapauspilotit voivat käyttää sitä.

Tietojärjestelmien pitää tukea ihmisten hyvinvointia ja sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja niitä pitää kehittää toiminnan vaatimalla tavalla. Digitalisaatio on askeleita eteenpäin kohti uusia mahdollisuuksia. Se on jatkuvaa työtä, jonka tarkoituskaan ei ole tulla ikinä valmiiksi.

 

Kirjoitus julkaistu alueuudistus.fi:n Muutoksessa-blogina