Olen: 

Annika Virpi Irene Saarikko.

Synnyin:

Marraskuun 10. päivä 1983 – samaan aikaan ensilumen kanssa Maritan ja Anteron tyttäreksi Oripäähän Varsinais-Suomeen.

Työni:

Varsinaissuomalainen kansanedustaja.

Perheeni: 

Puolisoni on Erkki Papunen. Avioiduimme helmikuussa 2014. Mieheni on koulutukseltaan lakimies. Lokakuussa 2014 meille syntyi poikavauva Aarni, joka on tuonut elämään paljon uutta ja ihmeellistä. Pikkumies on eloisa ja valoisa tapaus.

Olen asunut:

Monessa kivassa kodissa. Vanhempieni erotessa muutimme Alastarolle, sieltä Vampulaan. Vampula, Satakunnan pieni kunta, on minulle tärkeä ja rakas lapsuuden paikka. Rippikoulukesänäni meistä tuli taas alastarolaisia. Siellä äiti ja äidin mies asuvat edelleen. Turkuun on iloksemme kulkeutunut myös velipuoleni Tuomas opintojen pariin.

Turussa opiskeluvuosisista tähän päivään koteja on ollut monta. Muutaman Turun Pohjolan vuoden jälkeen muutomme vuoden 2016 alussa Pitkämäkeen. Edelleen koti on puutalossa, edelleen aika lähellä keskustaa. Kun ikkunasta näkyy hiekkatie ja vaahterapuut, asiat eivät voi olla kovin huonosti. Kun avaan oven ja näen eteisen punaisella pohjalla tapetissa tepastelevat kurjet, tiedän, että nyt saan hetken hengähtää ja sytyttää kakluuneihin tulet. Koska molemmilla meillä mieheni kanssa on työt Helsingissä, toinen asunto on siellä Alppilassa ja myös lapsen hoitopaikka. viikon jakaantuvat käytännössä puoliksi kumpaankin kotiin.

Keväällä 2017 monipaikkakuntalaisuuteemme todentui vielä yksi kohde. Isäni poismenon myötä sukumme maalaistalo Oripään Tanskilan kyllässä tuli meidän omistukseemme. Se on tärkeä kiinnekohta. Isoäitini asuu talossa edelleen ja raportoi päivittäin peurahavainnoista ja pihapuiden linnunpönttöjen asukkaista.

Kouluni:

Ylioppilaslakin painoin päähäni keväällä 2002 Lauttakylän lukiosta. Sen jälkeen samana vuonna aloitin luokanopettajakoulutuksessa Turun yliopistossa. Suoritin sieltä kandidaatin tutkinnon.

Toisena pääaineena siirryin lukemaan mediatutkimusta. Suoritin opinnot loppuun työn ohessa ja valmistuin filosofian maisteriksi keväällä 2013. Graduni käsitteli Matti Vanhasen avioerojulkisuutta Ilta-Sanomissa vuonna 2005.

Luottamusta ja kuulumista:

Kesäkuussa 2010 minut valittiin Keskustan varapuheenjohtajaksi, 26-vuotiaana. Tehtävä oli haastava ja innostava. Politiikan oppikoulu kaikin tavoin. Varapuheenjohtajuus vei minut usein eri puolille Suomea tapaamaan keskustalaisia. Se opetti ymmärtämään suomalaisuuden ja Suomen eri kasvot ja todellisuudet. Luovuin tehtävästä kesällä 2016 Seinäjoen puoluekokouksessa kuuden vuoden jälkeen tyytyväisenä kokemaani ja ilolla paikkani seuraaville luovuttaen. Silloin pitää luopua, kun vielä tuntuu hyvältä.

Kunnallisvaaleissa 2012 sain luottamuksen Turun kaupunginvaltuutetun tehtävään. Valtuustotyö on kiinnostavaa. Lisäksi toimin Keskustan ryhmässä maakuntavaltuustossa.

Vuosien varrella olen toiminut monessa kansalaisjärjestössä puheenjohtajistossa. Matkalle mahtuu muun muassa Muistiliitto, YK-liitto, HIV-säätiö, Turun Ice hearts ry ja Eurooppalainen Suomi ry. Nykyään toimin Suomen 4H:n ja Tiukula-säätiön hallituksessa.

Aiemmin olen ollut mukana tiiviisti Turun Keskustaopiskelijoiden ja Keskustanuorten toiminnassa sekä valtakunnallisesti että Varsinais-Suomessa. Sydämeltäni olen ehdottomasti aina nuorkeskustalainen.

Lisäksi olen muun muassa Marttojen ja MLL:n jäsen.

Lapsesta asti olen ollut tiiviisti mukana luterilaisen kirkon toiminnassa – varhaisnuorten kerhoista Tuomasmessujen osallistujaksi. Avarakatseinen kirkko; armo ja lähimmäisenrakkaus ovat kannattelevia arvojani, joiden kanssa haluan kilvoitella. Kirkon ja yhteiskunnan suhde on minulle tärkeä osa myös työtäni.

Olen ollut työssä:

Myyjänä – ruokakaupassa, kirjakauppa-postissa, Marimekolla ja Pentikin myymälässä.

Opettajana – olen tehnyt lukuisia opesijaisuuksia niin peruskoulussa kuin lukiossakin, ekaluokasta abeihin. Turun yliopistolla vedin myös muutaman puheviestinnän kurssin.

Kesätöinä opintojen ohessa olen työskennellyt Osuuspankissa pankkivirkailijana kahden kesän verran, niin ikään kahtena kesänä paikallislehden toimittajana Jalasjärvellä. Paikallislehden monenkirjava ja valloittava työsarka tuli tutuksi jo lukiovuosina ja opiskeluaikana kotiseudun Lauttakylä-lehden avustajana.

Luterilaisen kirkon työssä olen ollut useaan eri otteeseen.  Nuorempana työskentelin seurakunnan rippileirien ohjaajana ja opiskeluaikana tiedottajana sekä freelance-toimittajana Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä. Projektityönä olen vastannut muun muassa Kirkkopäivien viestinnästä sekä lapsi- ja nuorisotyön valtakunnallisista tapahtumista.

Keskustanaisten järjestösihteerinä piipahdin kunnallisvaalisyksynä 2008. Ennen siirtymistä poliittisiin töihin työskentelin Kirkkohallituksessa vs. tiedottajana sekä seurakuntavaalien viestintätehtävissä.

Heinäkuussa 2009 aloitin ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen lehdistöavustajana. Vuonna 2010 siirryin sosiaali- ja terveysministerin erityisavustajaksi. STM:ssä työskentelin kevätkauden. Juhannuksesta 2010 lähtien toimin kevääseen 2o11 asti  pääministerin erityisavustajana. Vastuualueenani oli ministeriryhmän viestintä. Kansanedustajan tehtävässä aloitin huhtikuussa 2011.

Läheisiä minulle ovat:

Puolisoni lisäksi lapsuuden perhe sekä suku Etelä-Pohjanmaalla. Kummilapset Elias, Lotta, Altti, Iisakki, Emmi ja Kasperi.  Korvaamattomia ovat monet ihanat ystävät lapsuuden ja nuoruuden ajoilta saakka sekä uudet tärkeät tuttavuudet – ystäviksi tulleet – politiikan parista.

Harrastan:

Nuorten alkiolaisten naisten Kerttu-verkoston toimintaa.

Yritän myös ehtiä uimaan ja vesijumppaan usein, tavata ystäviä ja lukea viikonloppuisin kasan ajankohtaisia lehtiä. Rakastan runoja.

Pidän myös leipomisesta, kohtuullisissa määrin sisustamisesta, matkojen suunnittelusta, kaikenlaisten tapaamisten ja tapahtumien järjestelyistä sekä elokuvien katselusta.

Pelit, leikit ja hassuttelut pojan kanssa ovat parasta viikonlopputekemistä, samoin koko perheen retket Ruissaloon.

Kaipaan:

Isääni ja isoisääni. Pohjalaista kesäistä peltomaisemaa. Kiireettömiä aamuja ja hetkiä kirjoille.

Ensimmäinen Keskustan tilaisuus, johon osallistuin:

Oli vuonna 2004 kun lähdin mukaan Turun Keskustaopiskelijoiden toimintaan. Menin mukaan uusien opiskelijoiden iltaan. Siitä eteenpäin poliittisia iltoja, iltamia, päiviä ja aamuja on riittänyt. Aktiivista aikaa oli erityisesti toiminta Keskustanuorten hallituksessa vuosina 2008-2009.

Parasta keskustassa on eri alueiden ihmisten kohtaaminen; tunne siitä, että olemme koko Suomen kokoinen kansanliike.

Lapsuuden unelma-ammattini oli:

Maatalon emäntä ja kirjaston täti.

Vaikuttava taideteos tai -elämys on ollut:

Ihanat muistot minussa elävät  Scandinavian music groupin keikoilta kesäfestareilta ja PMMP:n klubikeikoilta. Haloo Helsinki on juuri nyt parasta. Olen myös suuri Juha Tapio -fani. Väsyneenä kuuntelen yhä uudelleen Samuli Edelmannin tulkitsemana virren ”Sinä Jeesus ymmärrät parhaiten”.

Voimaa ja sykettä saan soulista, Marvin Gaye pelastaa aina. Kaikki musiikki, joka muuttuu päässä keltaiseksi, on hyvästä.

Kirjailijoista ilahduttavat suomalaiset naistekijät, kärjessä Riikka Pulkkinen ja Heidi Köngäs. Myös Tommi Kinnusen kirjat ovat tulleet tärkeiksi.

Taiteessa värit ja oivallukset sykähdyttävät. Rohkeutta saa olla, mutta ei räävitöntä.

Jos olisin romaanihenkilö, olisin:

Anni Polvan Tiina.

Suosikki tv-ohjelmani kautta aikojen on:

Ehdottomasti Metsolat. Osaan neljänkymmenen jakson tapahtumakulun aika ulkoa. Varteenotettavasta kakkospaikasta kilpailevat muutaman vuoden takainen erinomainen Ylen Uutishuone ja ikisuosikki Teho-osasto. Nyt arjessa on aikaa lähinnä ajankohtaisohjelmille. Virkistävä poikkeus ohjelmatarjonnassa viime vuosina on ollut tanskalainen loistava poliittinen draama, Vallan linnake sekä Netflixin House of Cards. Nordic noirin katselu miehen kanssa on aivoja vapauttava ja samalla sopivasti jännittävä harrastus, suosikkina tietysti Silta.

Hämmästyttävin erityistaitoni:

On ennätyksellisen nopeat nukahtamislahjat ja kyky hukata kännykkä taukoamatta.

Haluaisin matkustaa:

Brasiliaan ja Kuubaan.