Arvoisa puhemies! Hallitusohjelma kokonaisuudessaan on hämmentävää luettavaa. Odotin monien kansalaisten tavoin, että hallitus olisi tehnyt vahvan ohjelman, joka määrittäisi Suomen suunnan yli vaikeiden aikojen. Odotin, että hallitus olisi kunnianhimoisella ohjelmalla paikannut sitä vakavaa luottamuspulaa, jota se ennätti aiheuttaa farssiksi kääntyneiden hallitusneuvotteluiden aikana. Ennen kaikkea odotin, että hallitus pitää huolta siitä, että hyvinvointiyhteiskunta on olemassa tulevaisuudessakin, huomioi myös tulevat sukupolvet. Hallitusohjelmasta ei valitettavasti ole luottamuksen vahvistajaksi, pikemminkin päinvastoin. Kehittämistä, selittämistä, arvioimista ja parantamista ja muuta hallintobyrokraattista tointa riittää yhteensä lähes 600 maininnan verran, sivua kohden suunnilleen 6 kertaa.

En ihmettele lainkaan, että ohjelma on kohdannut voimakasta kritiikkiä monelta suunnalta. Erityisesti sitä ovat arvostelleet talousasiantuntijat ja elinkeinoelämä. Syystä. Hallitusohjelma ei tarjoa kunnollisia ainespuita yrittäjyyden tukemiseen eikä uusien työpaikkojen luomiseen. Kasvun kautta tapahtuvan velkakierteen katkaiseminen jää yksinomaan toiveajatteluksi. Nostettiin kädet pystyyn. Leikkaukset on helpompi tie kuin kasvun tie, ajattelee ilmeisesti hallitus.

Hallitukselta puuttuu kokonaiskuva yhteiskunnan kehittämisestä. Sitä vaivaa vakava sisäinen ristiriitaisuus, jonka tämä salikeskustelukin on jo moneen kertaan osoittanut. Ohjelman tekstiosassa kerrotaan yhdeksästä hyvästä ja kymmenestä kauniista, ja lopussa löytyvä liiteosa kertoo karun todellisuuden. Esimerkki: Nuorten, maahanmuuttajien ja vammaisten mahdollisuuksia oppisopimuskoulutukseen luvataan parantaa. Hyvä lupaus. Budjetissa tähän on kuitenkin varattu 21 miljoonaa euroa aikaisempaa vähemmän. Jos leikkaus ja parannus ovat tämän hallituksen mielestä synonyymejä, on ilmeisesti äidinkielen opetuksessa tapahtunut ministereiden ja allekirjoittaneen kouluvuosien välissä jotain merkillistä.

Arvoisa puhemies! Jo aiemmin tänään debattiosuudessa keskustelimme perhepolitiikasta, siitä, mitä hallitus haluaa tehdä perheen ja työn yhteensovittamiseksi. Siitä kun vallitsee minusta laaja yhteinen kansallinen ymmärrys, sen asian parantamisesta.

Hallitusohjelmassa on monia myönteisiä kirjauksia isien hoitovastuun mahdollistamisesta, osa-aikatyön lisäämistä pienten lasten vanhemmille jne. Rahaa tähän kuitenkaan ei ole osoitettu. On syytä kysyä hallituksen ministereiltä, tuleeko konkreettisia toimia perheen ja työn yhteensovittamiseksi, ja ennen muuta kaipaan yhä vastausta siihen, mitä tarkoittaa hallitusohjelman eriskummallinen kirjaus kotihoidon tuen tulevaisuudesta. Ollaanko sitä leikkaamassa, ollaanko sitä aikaa lyhentämässä?

Haluan myös todeta, että yksin elävistä hallitusohjelmassa ei mainita sanaakaan. Tietääköhän hallitus, että Suomessa on yli miljoona yksin elävää. Miksi ette huomioi heitä lainkaan? Yksinhuoltajille onneksi on sentään tulossa toimeentulotukeen erityinen kohdennus, kiitos siitä, ja päivähoidon kehittämisessäkin yksinhuoltajat huomioidaan, kiitos siitä. Muilta osin eväät jäävät vähäisiksi yksinhuoltajienkin osalta.

Arvoisa puhemies! Myös tasa-arvo hallitusohjelmassa mietityttää. Eduskunta on lausunut aiemmin selkeästi, että tasa-arvolakia tulee uudistaa. Miksi hallitus tyytyy nyt vain seuraamaan tasa-arvolain toimivuutta eikä uudista puutteellista lakia? Hallituksen eväät naisten ja miesten välisten palkkaerojen kaventamiseksi ovat valitettavan olemattomat. Ei asia enää parane tutkimalla vaan teoilla, ja niinhän te teettekin. Leikkaatte kuntien valtionosuuksia, ja on aivan selvää, että kuntasektorin naisvaltaiset alat saavat tyytyä jatkossa olemattomiin palkankorotuksiin, sillä konkurssikypsiksi ajautuneilla kunnilla ei ole varaa kuin kauniiseen kiitokseen. Kun samaan aikaan teollisuuden miesvaltaiset alat vaativat tuntuvaa korotusta tuloihinsa, ovat sukupuolten väliset palkkaerot ehkä pikemminkin kasvamassa kuin supistumassa.

Arvoisa puhemies! Omaishoitajien osalta odotin hallitusohjelmalta enemmän. Ennen vaaleja likipitäen jokainen puolue lupasi omaishoitajien aseman selkiyttämistä muun muassa sen tuen siirtämiseksi Kelalle maksatukseen. Tätä kuitenkaan ei ohjelma lupaa. Oikeastaan tekisi mieli sanoa, että omaishoitajien - joita on Suomessa yhä enenevä määrä, tiedämme tuon hoitomuodon taloudellisen ja inhimillisen mielekkyyden - arvassa lukee tämän hallituksen osalta: ei voittoa. Te ette pystyneet tarjoamaan konkreettisia uudistuksia omaishoitajille. Annatte heillekin lupauksia arvioinneista, (Puhemies: 5 minuuttia on täynnä!) selvityksistä ja konsultoinneista. Harmillista erityisesti, että omaishoitajien veropaus jäi nyt selvittelyn tasolle.