Kannanottoja ja mielipidekirjoituksia

LOIMAAN LEHTI 20.3.

Voi pojat!

Maanantaina liput liehuivat saloissa tasa-arvon päivän kunniaksi. Päivän niminainen kirjailija, yrittäjä ja äiti Minna Canth raivasi tietä tulevien polvien rohkeille naisille.

Vaikka Canthin päivä nostaakin ensimmäisenä mieleen ajatukset naisten asemasta Suomessa, tasa-arvoa tarvitaan nyt myös toiseen suuntaan.

Miten on miesten laita?

Suomalaisen naisen euro on tällä hetkellä 82 senttiä. Samaan tapaan on laskettu, että suomalaisen miehen vuosi on vain 11 kuukautta. Miehet elävät naisia lyhyemmän elämän, osittain naisia huonomman terveydentilansa vuoksi. Miehille tyypilliset sairaudet liittyvät usein pitkiin työpäiviin, ylipainoon ja liialliseen alkoholin käyttöön. 

Tutkimukset osoittavat, että terveydestä puhuminen, erityisesti mielenterveysongelmien tunnistaminen ja niiden myöntäminen on miehille vaikeampaa kuin naisille. Suomalaisen miehen lääkäripelon moni taitaa tunnistaa lähipiiristäänkin. Se kuulunee samaan vaikeusluokkaan kuin tunteista puhuminen äijäporukassa.

Tasa-arvon ongelma on osittain siirtynyt sukupuolten väliltä miesväen keskelle. Miesten joukossa nousevat niin yhteiskuntamme suurimmat menestyjät kuin surkeimpien kohtaloiden väliinputoajatkin.

Liian monen surullisen tarinan taustalla kuultaa onnettomien sattumusten sarja; työpaikan menetys, aviokriisi tai terveydentilan romahtaminen. Tiukassa käänteessä moni jää yksin. Yhteiskunnan apu hautautuu byrokratian ja jonojen taakse.

Rohkenen väittää, että yhteiskunnassamme haavoittuvaisimmassa asemassa juuri nyt ovat nuoret miehet. Elinkeinoelämän valtuuskunnan julkaisema tuore Hukassa -raportti kertoo, että syrjäytyneistä nuorista – niistä yli 50 000 vailla koulutusta ja työtä olevasta – kaksi kolmesta on poikia.  

Erityinen riski syrjäytymiseen on heillä, joilla on opintiellä takanaan vain peruskoulu. Siksi koulutukseen satsaaminen on paras keino poikien pelastamiseen. Parhaiten ongelmiin tartutaan jo peruskoulun aikana. Kouluterveydenhuolto ja tukiopetus ovat yhden sortin takuuseteleitä. Osansa peruskoulun onnistumiselle antaa monipuolinen oppiaineiden kirjo – siksi valinnaisaineita ja vaihtoehtoja tulee olla tarjolla heillekin, joita lukuhommat eivät erityisesti innosta.

Väkivaltatilastot kertovat oman tarinansa yhteiskunnastamme. Nuorilla miehillä on naisiin verrattuna yli kolminkertainen riski kuolla tapaturmaisesti tai väkivaltaan. Väkivaltarikoksen tyypillinen uhri on 18-vuotias mies. Neljä viidestä itsemurhasta on miesten tekemiä – tässä tilastossa olemme valitettavasti maailman kärkijoukkoa. Mieli mustuu liian monella, eikä ulospääsytietä löydy. Avun huutamisen kynnys on pienessä yhteisössä kovin korkealla.

Perhepiirissämme on asepalvelusta Säkylän harmaissa suorittava nuori mies. Kaikesta huomaa, että armeija on tärkeä välietappi nuoren miehen elämässä. Se kasvattaa. Samalla se on yhteiskuntamme keino ottaa koppi niistä kavereista, jotka ovat vaarassa pudota. Heitäkin palvelukseen astuneissa on varmasti monia. Varusmiespalveluksen tehtävää syrjäytymisen ehkäisyssä tulee lisätä. Kun pojista tehdään miehiä, oppitunti puhumisen tärkeydestä ja itsensä arvostamisesta on tarpeen.

 ***

PUHEENVUORO EDUSKUNNAN VÄLIKYSYMYSKESKUSTELUSSA 20.3.

 Eläkkeelle jäänyt, ansiokkaan uran yritysmaailmassa tehnyt mies kirjoitti viestissään: "Jos jotain elämässäni kadun, niin sitä, että en aikanaan osannut irrottautua työelämän pyörteistä ja olla enemmän kotona. Olla enemmän isä. Vasta nyt, kun lapset ovat omillaan maailmalla, ymmärrän, että lapset ovat vain kerran pieniä."

Rakennamme yhteiskunnassamme monia asioita työn ehdoilla. Vielä yksi palaveri. Vielä yksi asiakas. Vielä vähän ylitöitä. Perheen ja työn yhteensovittaminen ei aina suju kivuitta. Muuttuva työelämä ja kova kilpailu vaativat meiltä yhä enemmän.  Huono omatunto pitkäksi venähtäneestä päivästä kulkee monesti mukana kauppakassin rinnalla päiväkodin portille.

Syyllistämisen sijaan nyt pitää etsiä ratkaisuja. Äidit ja isät haluavat muutoksen. Pienten lasten vanhemmat kaipaavat valinnanvapautta ja joustoa arkeensa. Etsinnässä on aikamaan aarrearkku, josta löytyisi lisää tunteja ja rauhallisia hetkiä perheen yhdessäoloon.

Keskustalaiset kansanedustajat halusivat jättää hallitukselle välikysymyksen mielessään vahva huoli perheiden oikeudesta valita itse arkeensa parhaiten sopiva lasten hoitomuoto. Kannatan edustaja Rehulan tekemää epäluottamuslause-ehdotusta hallitukselle.

Lapsi- ja perhepolitiikka ei ole sanelua – se on mahdollistamista

Tässä salissa ei ymmärryksemme mukaan istu asiantuntemusta siitä, mikä lasten hoidon malli sopii parhaiten millekin perheelle.

Täällä ei myöskään ole tarvetta määritellä, millainen on hyvä perhe, miten se elää ja millä muotoa lapsensa hoitaa. Lapsi- ja perhepolitiikka ei ole sanelua tai puuttuvan etsimistä. Se on mahdollistamista.

Emme kerta kaikkiaan hyväksy hallituksen ajatusta siitä, että tunnustettu työurien pidentämisen paine kohdistetaan kärjekkäimmin vaikkapa pienten lasten vanhempiin. Onko todellakin niin, että kun eläkeikäpäätös ja muut työurakysymykset jumittavat poliittisissa vallihaudoissa, hallitus ajattelee pienten lasten vanhempien ratkaisevan tämänkin huolen? Legopalikat ovat teiltä tässä asiassa pahasti sekaisin - ja kehysriihi on ovella.

Keskusta ilmoitti ennen eduskuntavaaleja, että tunnustetuista vaikeista talousajoista huolimatta, me emme tule leikkaamaan perheiden tuista ja palveluista. Tämä lupaus pitää.

Arvoisa hallitus. Kiistattomat faktat osoittavat, että sini-punavoima vallassa on aina tarkoittanut vieteriukon lailla esiin pongahtanutta pyrkimystä rajoittaa perheiden tukijärjestelmää.

Keskusta olisi halunnut tehdä pienten lasten kotihoidontukeen korotuksen. Vähäisestä talouden liikkumavarasta olisimme tällä vaalikaudella laajentaneet kotihoidontukea taloudellisesti kannustavammaksi ratkaisuksi. Haluamme nostaa sen korvaustason työttömän peruspäivärahan tasolle siihen asti kun lapsi täyttää 1,5 vuotta.  

Miksi näin? Siksi, että muun muassa Väestöliiton Perhebarometrien mukaan yhdeksän kymmenestä alle kolme vuotiaan lapsen vanhemmasta pitää kotihoidontukea erittäin tärkeänä vaihtoehtona.  

Perheillä tulee olla oikeus luottaa siihen, että arjen tueksi rakennettu yhteiskunnan tuki on pitkäjänteistä. Lasta ei voi peruuttaa.

Työelämän joustot entistä tärkeämpiä yhä useammalle

Niin ikään olisimme valmiita laajentamaan mahdollisuuksia osa-aikaiseen työtekoon leikki-ikäisten ja pienten koululaisten vanhemmille. Tämäkin on vastaus perheiden omiin toiveisiin. Se vaatii asennemuutosta työnantajilta, samoin kuin jatkuva paine vanhempainvapaajärjestelmän remonttiin.  

Pöyristyneinä olemme lukeneet hallituspuolueiden edustajien näkemyksiä siitä, miten kotihoidontukijärjestelmä tukkii naisen tien työmarkkinoilla. Eikö perheiden tuki- ja palvelujärjestelmän keskiössä pitänyt olla lapsen etu, ei niinkään aikuisen oikeudet?

Toisekseen, väite on kaikkiaan väärä. Suomalaisten naisten ja vanhempien työssäkäyntiasteet ovat Euroopan korkeimpia. Vuonna 2009 kahden vanhemman perheistä, joissa nuorin lapsi oli täyttänyt kolme vuotta, liki neljässä perheessä viidestä molemmat vanhemmat olivat töissä.

Perheille taattavan valinnanvapauden toinen puoli on laadukas julkinen päivähoito. Näkemyksemme mukaan lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Se tarkoittaa, että lapselle on tarjolla erilaisia hoitomuotoja eri kehityksen vaiheissa.

Lapsi- ja perhepolitiikassa kysymys on arvoista

Ääneen sopii myös sanoa, että onnistunut ja kannustava lapsi- ja perhepolitiikka on myös signaali, joka rohkaisee perheellistymään. Tämä maa tarvitsee lapsia. Opinnot ja työuran alku viivästyttävät perheen perustamista. Keskusta haluaa helpottaa perheellistyvien opiskelijoiden arkea ja luoda opintotukijärjestelmän osaksi lapsikorotuksen.

Arvoisa hallitus. Lapsi- ja perhepolitiikassa kysymys on arvoista - erityisesti nyt kun jaettavaa on vähän.

Onko politiikkanne henki, että laskun maksaa aina seuraava?

Arvioimme hallitusohjelmaanne ja kehysriihtä pohjustaneista uutisista vaikutuksia lapsiperheisiin. Luettelen listauksen muutamista toimenpiteistänne:

Aiotte leikata asuntolainan korkovähennysoikeutta

Olette korottaneet liikkumisen verotusta.

Olette leikanneet harrastusmahdollisuuksia muun muassa karsimalla menoja vapaasta sivistystyöstä.

Olette leikanneet kuntien tukea toteuttaa päivähoitoa, koulutusta ja terveyspalveluita.

Olette heikentäneet kotitalousvähennystä.

Ette korjaa homekouluja, päiväkoteja tai terveysasemia.

Ja kaiken huipuksi: uutiset kertovat, että aiotte korottaa ruuan arvonlisäveroa.

Nämä ovat arvovalintoja. Siispä vielä kerran, hyvä hallitus: miksi lapsiperheet maksavat politiikkanne laskun?

***

MIELIPIDEKIRJOITUS PAIKALLISLEHTIIN HELMI-MAALISKUUSSA

Perhe tietää hallitusta paremmin

 Keskusta ei hyväksy hallituksen aikeita leikata  perheiden kotihoidontukea. Helsingin Sanomien mukaan (2.3.) hallitus kaavailee talouden kehysriihessä heikentävänsä perheen mahdollisuuksia hoitaa lasta kotona. Nykyisellään kotihoitoon on mahdollisuus siihen asti kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Nyt aikaa aiotaan lyhentää vuodella. Hallituksen aikeet olivat ounasteltavissa jo epäselvän hallitusohjelmakirjauksen perusteella viime kesänä. 

Tälläinen suunnitelma on lyhytnäköisyyden huippu. Sinipunan riveistä ei löydy luottoa siihen, että perheet itse tietävät, mikä malli on heille paras. Taas kerran päätöksiä sanellaan ylhäältä. 

Hallitus tulee vetoamaan oletetussa ratkaisussaan  työurien pidentämiseen. Kun eläkeikäkeskustelu on jumissa sosialidemokraattien ehdottomuuden vuoksi ja muutkin työelämää kehittävät ratkaisut seisovat, päättää hallitus kaikesta päätellen repiä työuralle pituutta perheiden selkänahasta. Lapsilähtöisyys puuttuu tyystin.

Keskustan keskeinen vaalilupaus viime keväänä oli, että perheiltä ja perusturvasta emme leikkaisi missään tilanteessa. Lapsiperheiden valinnanvapaus on meille tinkimätön arvo. Siksi aikanaan Keskustan toimesta ryhdyttiin rinnakkain kehittämään laadukasta päivähoitoa ja mahdollisuutta kotihoitoon. Perheet tietävät, mikä malli omaan tilanteeseen sopii parhaiten. Kotihoidontuen rinnalla haluamme, että pivähoitoa niin päiväkodeissa kuin pienryhmissä ja perhepäivähoidossa kehitetään yhä enemmän lapsen kasvun ehdoilla.

Keskustan mielestä on selvää, että hallitukselle kotihoidontuesta leikkaaminen on ideologinen ratkaisu ja arvovalinta. Aina kun kokoomus ja demarit ovat yhdessä hallituksessa, on kyyti lapsiperheille kylmää.  

Kaiken lisäksi näinä talousaikoina tarvittavia säästöjä ei tästä suunnitelmasta saada. Kotihoidontuki on kunnille ja valtiolle huomattavasti päivähoitoa edullisempi ratkaisu. Jos kotihoidontuen pituutta leikataan, kustannukset eivät suinkaan häviä tuhkana tuuleen, vaan siirtyvät julkisen päivähoidon harteille kuntiin.

 ***

Keskusta.fi 25.1.2012

Äänetön Suomi

Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen jälkimainingeissa on syytä kiinnittää tuloksen ohella huomiota äänestysprosenttiin.

Suomi jakaantui jälleen kerran kahtia äänestysaktiivisuuden osalta. Erityisesti Itä-Suomessa kansalaiset eivät lähteneet vaaliuurnille. Sama ilmiö on ollut havaittavissa jo useissa vaaleissa. Näissä vaaleissa heikoimmin äänestivät pohjoiskarjalaiset.

Tutkijat ovat olleet viime aikoina monissa puheenvuoroissa huolissaan Helsingin alueellisesta segregaatiosta, jakautumisesta huonoihin ja hyviin asuinalueisiin. Aiheellinen huoli. Äänestysprosentti on yksi esimerkki irrallisuuden tunteesta ja eri kaupunginosien äänikuninkaat kertovat monesti alueen rakenteesta.

Mutta olemmeko ymmärtäneet olla riittävän huolissamme alueellisesta segregaatiosta? 

Äänestysprosentin alhaisuus näkyy erityisesti niissä osissa Suomea, jotka  kaikissa elintasomittauksissa ovat alhaisimmalla tasolla. Yleensä niiltä alueilta on myös väestöä kaikonnut. Samalla valitettavasti tosiasia on, että väestön vähyys on tehnyt niistä poliittisesti kiinnostamattomia monien puolueiden mielestä. Valtaa ja ääniä on jaossa paremmin ruuhka-Suomessa.

Äänestysprosentin lasku ei kerro vain poliittisesta osallistumattomuudesta. Se kertoo paljon syvemmästä  tunteesta: laajemmasta osallisuuden puutteesta ja tulevaisuuden uskon rapautumisesta. Suomessa poliittinen osallistuminen on tarkoittanut myös sosiaalista osallistamista. Ääni on osoitus kuulumisesta johonkin, kokemusta merkityksellisyydestä - siis siitä, että minun äänelläni on jotakin vaikutusta ja väliä. 

Onko siis osalta suomalaisista kokemus vaikuttamisen mahdollisuuksista kadonnut? Politiikan maineen rapautuminen viime vuosien vaalirahakohuissa ja skandaaleissa on taatusti ollut osaltaan vaikuttamassa vähäiseen uskoon politiikan voimasta. Oma roolinsa on myös henkilöityneellä ja viihteellistyneellä median tavalla kertoa politiikasta. Mutta se ei selitä kaikkea. Kysymys on myös politiikan sisällöistä. Kysymys on tasa-arvosta, alueiden ja ihmisten välillä.

Äänestysaktiivisuus jäi jälleen kerran alhaiseksi juuri niillä alueilla, joilla poliittinen tahto ja päätökset - sekä ennen muuta niiden puute - tuntuvat. Nämä seutukunnat tarvitsevat puolestapuhujia.

On selvää, että toisella kierroksella nämä syrjäisten seutujen kansalaiset saavat kultakimpaleen arvon ehdokkaiden Haaviston ja Niinistön silmissä. Ääniä kaivataan - ja siksi heidän asiansakin alkaa ainakin näennäisesti kiinnostamaan. Ensimmäisellä kierroksella ei näillä ehdokkailla reuna-alueiden etäiseen Suomeen juuri ollut asiaa. 

Oma yrityksensä näiden ihmisten luottamuksen saavuttamiseen tekivät perussuomalaiset eduskuntavaaleissa. He onnistuivat saamaan äänet, mutta mitä he niiillä tekivät? Ei heistä ole ollut keskittävän sinipunahallituksen vastavoimaksi, saati vastuunkantajaksi.

Luottamuksen palauttamiseen tarvitaan myös tekoja. Koko Suomen puolue on velvoittava teesi. Velvoitetta keskustalle, mutta myös koko Suomelle. Ei vain poliitikoille, vaan jokaiselle Suomen tulevaisuudesta kiinnostuneelle ja rakentajalle. Väyrys-Suomeen liittyy Keskustaa velvoittava poliittinen viesti, mutta äänestysprosenttiin liittyy koko Suomea koskeva yhteiskunnallinen viesti. Kyse on maan sisäisestä yhteiskunnallisesta suvaitsevaisuudesta. Ei meidän tarvitse mitata sitä kuin arvioimalla, miten politiikka kohtelee kansalaisia eri tavalla eri puolilla Suomea.

Suotavaa olisi, että presidentinvaalien jälkeen hallitus pohtisi laajamittaisesti äänestysaktiivisuuden merkitystä ja laatisi selvityksen syistä alhaiseen äänestysprosenttiin osassa Suomea. Syy-seuraussuhdetta politiikan sisältöjen ja äänestysinnon välillä on punnittava rehellisesti. Asiaan pitää tarttua. Vain siten demokratia koko kansan äänenä ja valtana voi aidosti toteutua.

*** 

Keskusta.fi 22.12.2011

Mitä hallitus aikoo tehdä kotihoidontuelle?

Kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Annika Saarikko tivasi hallituksen perhepoliittista linjaa eduskunnassa käydyssä ensi vuoden talousarviokeskustelussa. Hallitusohjelma on Saarikon mukaan täynnä epämääräisiä kirjauksia, vailla todellista konkretiaa.

- Minusta tuntuu, että hallituksella on "tahtotilaa" riittämiin, mutta tekoja hyvin vähän. Hallitukselta puuttuu perhepoliittinen linja. Hallitusohjelman kirjaus erityisesti kotihoidontuesta on epäselvä, tarkoituksella. Onko siis vaarana, että kotihoidontukijärjestelmä on leikkausten ja muutospaineiden alla, kun ensi keväänä linjataan valtion taloudelle raameja?, hän kysyi.

Lipposen II hallituksen toimesta kotihoidontukea leikattiin 1990-luvulla.

- Keskustajohtoisilla hallituksilla oli täysi työ palauttaa tuet ja kotonatehtävän työn arvostus tähän päivään. Taso on kuitenkin vielä täysin riittämätön, jotta se kannustaisi perheitä valitsemaan kotihoidon, Saarikko totesi.

Saarikko peräsikin peruspalveluministeriltä ja hallitukselta vastuuta tarjota perheille aitoja valinnanmahdollisuuksia.

- Keskustalaisen perhepolitiikan lähtökohta on aina ollut valinnanvapaus. Yksi haluaa hoitaa lastaan kotona pitkään. Toinen haluaa palata töihin mahdollisimman pian. Kolmas haluaa tehdä osa-aikatyötä. Keskusta tukee ihmisten vapautta tehdä yksilöllisiä valintoja. Päivähoitomuodon on vastattava ennen kaikkea lapsen tarpeisiin, jokainen lapsi on yksilö. Valtiovallan on tuettava perheitä taloudellisesti näiden valintojen toteuttamisessa, Saarikko sanoo.

- Perheillä on oltava mahdollisuus siihen, että lasta hoidetaan kotona tai kotia vastaavissa oloissa vähintään siihen saakka, että lapsi täyttää puolitoista vuotta. Siksi Keskustan mielestä alle puolitoistavuotiaitten lasten kotihoidon tukea tulee korottaa.

***

Keskusta.fi 30.11.

Melkoista menoa ministeriössä

Sosiaali- ja terveysministeriön menossa riittää hämmästeltävää. Viimeisten viikkojen aikana valelääkäreitä on etsitty urakalla ja siinä sivussa hukattu ministeriön johtajuus. Valviran johtoon liittyvä episodi saattoi kieliä tilanteen hallitsemattomuudesta. Sitä ei yksi viisaiden komitea pelasta. Vastuu on viime kädessä peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonilla.

Niin ikään sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok.) viime viikon lausunnot Talouselämä-lehdessä herättävät kummastusta. Risikko toteaa terveydenhuollon rahoituksen uudistamisen olevan hallituksen kärkihankkeita. Tämä ei kyllä oikein ulospäin välity - kentälle asti kaikuu lähinnä ministereiden välinen poliittinen mittelö julkisen ja yksityisen terveydenhuollon paremmuuskilpailusta.

Viime vuosina on tehty useita ehdotuksia terveyspalvelujen järjestämisen eri vaihtoehdoista. Jokaiseen niistä on suhtauduttava varteenotettavasti - unohdettava puoluetunnuksetkin sikseen ja ajateltava tulevaisuutta. Nykyisellä mallilla ei voida jatkaa. Tuntuu siksi merkilliseltä, että ministeri Risikko toteaa samaisessa jutussa muutaman viikon takaisen alueelliseen rahanjakoon perustuvan idean ansaitsevan vain "kepeät mullat" ylleen.

Nyt kaivattaisiin vahvaa kokonaisnäkemystä terveyspalveluiden tulevaisuudesta. Kotipaikka, varallisuus tai yksilön tuottavuus eivät vastaisuudessakaan saa ratkaista oikeutta hoitoon pääsyyn.
Vuosia jatkunut sosiaali- ja terveyspalvelumenojen kasvu kuihduttaa kuntien taloutta. Tilanne vaatii syvällistä perkausta - miksi kustannukset ovat karanneet? Hallitus kai on kaavaillut tähänkin ratkaisuksi mammuttimaista kuntauudistusta.

Toisaalta Risikon lausuntojen pohjalta linja tähänkin vähän hämärtyy. Hänen mukaansa vahvoja peruskuntia tarvitaan, mutta ennustaa silti, että tulevaisuudessakin Suomessa on itsenäisten kuntien yhteistyöhön perustuvia sosiaali- ja terveystoimen yhteistoiminta-alueita. Vaikuttaa siltä, että Virkkusen johtama sinipunan uudistushanke on pahan kerran sekaisin. Linja ei näytä kuukausien vatvomisessa kirkastuneen.

Lisää ihmetystä riittää myös perhepolitiikan linjausten osalta. Raamisopimuksessa luvatun isyysvapaan pidennyksen ohella perheille ei tältä hallitukselta juuri mitään heru. Sen sijaan spekulaatioita mahdollisista leikkauskohteista on lueteltu. Olisi tärkeää tietää, kuuluvatko lapsilisät universaalina etuutena, laaja päivähoito-oikeus tai kotihoidontuki hallituksen punakynäpatteristoon? Erityisesti kirjaus kotihoidontuesta, keskustan vaalimasta valinnanvapauden mahdollisuudesta lasten hoidossa, on vain epäselvä maininta hallitusohjelmassa.

Keskusta lupasi ennen vaaleja, että vaikeinakaan aikoina perheiltä ja perusturvasta ei leikata. Lupaus pitää.

***

Keskusta.fi 13.11.2011

Kokoomuksen presidenttiehdokkaan sanat ja teot ristiriidassa

Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö puuttui eilen lauantaina TV1:n Ykkösaamussa talouden tasapainottamiseen oikeudenmukaisesti sekä yhteiskunnan heikoimmista huolehtimiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen.

Keskusta tervehtii ilolla Kokoomuksen ehdokkaan valmiutta kaikkein suurituloisimpien verotuksen kiristämiseen. Niinistö on tullut Keskustan linjalle. Suurituloisten on kannettava lompakkonsa kokoinen vastuu taantuman laskujen maksamisesta.

Omassa vaihtoehtobudjetissaan Keskusta keventäisi ansiotuloverotusta 365 miljoonaa euroa vähemmän kuin hallitus. Kohdentaisimme kevennykset sinipunahallitusta oikeudenmukaisimmin. Keventäisimme pienituloisten ansiotuloverotusta. Keskituloisille tekisimme vain inflaatiokorjauksen eli verotuksen taso säilyisi silloin nykytasolla. Suurituloisten eli yli 70 000 euroa ansaitsevien verotusta kiristäisimme.

Pääministeripuolue Kokoomuksella on tilaisuus korjata hallituksen budjettiesitystä Niinistön esittämällä tavalla. Budjetti ja opposition vaihtoehdot ovat parhaillaan eduskunnan käsittelyssä.

Sauli Niinistön ollessa valtiovarainministerinä 1990-luvulla taloutta ei tasapainotettu oikeudenmukaisesti, kuten Niinistö nyt esittää. Niinistön budjettiesityksissä leikattiin kaikkein köyhimmiltä. Erityisesti kärsivät pienituloiset lapsiperheet. Tuota laskua Suomessa on maksettu kasvaneena eriarvoisuutena ja lisääntyneenä syrjäytymisenä siitä lähtien. Erityisesti lasten ja nuorten syrjäytymisestä huolta kantaessaan Niinistö joutuu siis ensimmäisenä katsomaan syvästi peiliin. Keskusta palautti perhepolitiikan politiikan ykkösasioiksi noustessaan pääministeripuolueeksi Niinistön ja Lipposen hallitusten jälkeen.

Voi myös kysyä, kuinka uskottavaa Niinistön huoli lapsista ja nuorista on, kun hänen oma puolueensa yhdessä sosiaalidemokraattien kanssa hallituksessa aikoo leikata rujosti erityisesti suomalaisten perheiden tarvitsemista peruspalveluista ja karsia erittäin kovalla kädellä koulutuksesta – siis lastemme ja nuortemme tulevaisuudesta. Tältäkin osin Kokoomuksen presidenttiehdokas voisi vaikuttaa oman puolueensa politiikkaan.

*** 

Kuka eläkkeistä päättää?

Keskusta.fi / 28.10.2011

Kuluvalla viikolla julkiseen keskusteluun nousi tieto, että työeläkemaksujen reaalista tuottotavoitetta ollaan alentamassa 3,5 prosenttiin. Aiempi neljän prosentin tuottotavoite on osoittautumassa toiveajatteluksi. Monet eläkeyhtiöt ovat jääneet jälkeen niille asetetusta tavoitteesta 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, vaikka ajanjaksoon on mahtunut monta vahvaa talouskasvun vuotta. Kun tässä valossa ottaa huomioon alati synkentyneet talousnäkymät, vaikuttaa tuottotavoitteen alentaminen kylmältä ja kiistattomalta tosiasialta.

On hyvä muistaa, että eläkejärjestelmän kestävyyteen sisältyy jo valmiiksi väestön ikääntymisen myötä syntyvä paine, johon odotettua pienemmät tuotot tuovat nyt mukanaan ylimääräisen lisähaasteen.

Tunnustettuamme tilanteen, hahmottuu eteen neljä erilaista polkua, joiden avulla eläkejärjestelmän vakaus voidaan turvata. Keinoja ovat eläkevarallisuuden sijoitusriskin kasvattaminen, työurien pidentäminen, eläkemaksujen nostamien ja eläke-etuuksista leikkaaminen. Edellä mainittujen vaihtoehtojen risteymät ovat myös mahdollisia.

Mikäli eläkevarallisuus sijoitettaisiin nykyistä riskialttiimmin, voitaisiin näin mahdollisesti päästä aiempaa korkeampiin tuottoihin. Kolikon kääntöpuolena olisi kuitenkin tappioiden todennäköisyyden kasvu. Tuskinpa kukaan haluaa altistaa eläkevarallisuutta pelaamiselle alttiiksi, joten turvallisuushakuinen sijoituskulttuuri on jatkossakin paikallaan. Jäljelle jää näin ollen kolme vaihtoehtoa, jotka ovat kaikki erittäin ongelmallisia itsensä nurkkaan lukinneelle hallitukselle.

Pääpuolueista SDP on yksikantaan todennut, että eläkeiän korottaminen ei kuulu heidän keinovalikoimaansa missään tilanteessa. On toki aivan oikein, että työuria pidennetään ensisijaisesti monipuolisilla pehmeillä keinoilla. Ihmisten keskimääräinen elinikä kasvaa kuitenkin alati. Tätä ei voi loputtomasti ohittaa eläkeikää pohdittaessa.
Kokoomus puolestaan kieltäytyy kategorisesti tuloverojen korottamiselta. Eläkemaksut vähentävät palkansaajan tilipussiin jääviä tuloja täsmälleen siinä missä verotkin. Jos kokoomus siis toimii loogisesti, se kieltäytyy korottamasta eläkemaksuja. 

Jäljelle jää enää etuustason leikkaaminen. Ei ole herkkua tämänkään tarjoaminen kansalle. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Monen kansalaisen toive on pikemminkin toisensuuntainen. Erityisesti ikäihmisten vaatimus on, että etuustasoa parannettaisiin muuttamalla eläkeindeksiä siten, että se seuraisi paremmin ansiotason nousua.

Mihin siis päädytään? Koska nykyisiin eläkkeisiin ei voi kajota ja suurten ikäluokkien eläkeikään ei enää ennätetä vaikuttamaan, pääsee nuori polvi kaikissa valituissa keinoissa maksumieheksi. Eläkkeet ovatkin mitä suurimmassa määrin sukupolvipolitiikkaa. Tosin kuten aina ennenkin, näyttää siltä, että eläkeikää lähestyvät sedät on värvätty päättämään keskenään asiasta. Mutta eihän tämä niin voi mennä.

Miksi ihmeessä asiasta päättävät sellaiset henkilöt keskenään, joiden sukupolvea koko valintaongelma ei enää edes kosketa? Olisi kai vähintäänkin kohtuullista, että 70-80 –luvuilla syntyneet saisivat  ihan itse valita, miten haluamme meille varatun kohtalon täyttää:

a)      maksamalla työuran aikana korkeampia maksuja,
b)      tyytymällä aikanaan pienempään eläketasoon,
c)      työskentelemällä nykyistä pidempään ennen eläköitymistä.

Se on sitten eri juttu, että löytyykö nuorelta polvelta näkemystä ja kanttia asian sopimiseen. Antaa sitten muiden päättää, jollei meistä siihen ole. Mutta mitäpä, jos nuoret polvet edes yrittäisivät löytää asiaan ratkaisun. Kuka ottaa pallon vastaan? 

***

Blogi keskusta.fi 15.10.2011

Parasta ennen

Poliittiseen toimintaan on pesiytynyt kurja ilmiö. Kaikkialla puhutaan ennaltaehkäisevän toiminnan tärkeydestä, mutta määrärahoja jaettaessa valitettavan usein ensimmäisenä leikataan kohteista, jotka tuottaisivat tulevaisuudessa isoja menonsäästöjä.

Nurinkurisen toimintatavan syy on tietysti siinä, että ennaltaehkäisevä työ tuottaa säästöjä vasta vuosien viipeellä. Kiitos tänään tehdyistä ratkaisuista valuisi siis jollekin muualle kuin nykyisille päättäjille. Poliitikko on taipuvainen sijoittamaan käytettävissä olevat rahat johonkin sellaiseen tarkoitukseen, jonka vaikutukset ovat välittömiä. Jälki on näkyvää, mutta yhteiskunnan saama kokonaishyöty jää tällöin pienemmäksi.

Perhepolitiikassa ennaltaehkäisevän työn merkitys on korvaamatonta. Juuri mikään ei voisi olla parempaa tulevaisuuspolitiikkaa kuin satsaaminen lapsiin ja nuoriin. Panostus kasvaa korkoa ja vähentää tulevien vuosikymmenten murheita.

Yksi keskeinen ennaltaehkäisevän työn muoto on kunnallinen kotiapu, joka lapsiperheiden osalta ajettiin alas 1990-luvun laman leikkauspaineissa. Palvelua ei ole nyt tarjolla kaikissa kunnissa.  Ei ole oikein, että perheen tukena arjen myllerryksessä ovat vain neuvola ja jossain kohti tilanteen kärjistyessä lastensuojelu. Auttavat kädet olisivat lapsiperheiden ruuhkavuosissa tarpeen - erityisesti heille, joilla arjen taidot ja vanhemmuus ovat vähän hakusessa. Kotiavun palvelujen kautta perheen tilanne olisi myös hyvällä tavalla seurannassa. Niin ikään uupuneet vanhemmat, sairaustapaukset ja muut arjen yllättävät käänteet tuovat mukanaan paineen, johon kotipalvelulla kyettäisiin vastaamaan. Ongelmiin kannattaa tarttua jo ennen kuin ne kehittyvät ongelmiksi.

Niin ikään järjestöjen rooli ennaltaehkäisevässä työssä on merkittävä. Esimerkkinä tästä käy kotitalousneuvonta.

Kotitalousneuvontajärjestöjen valtionapuun laitettu euro tuo yhteiskunnalle moninkertaisesti saman summan säästöinä arjen hallintaan liittyvässä ennaltaehkäisevässä työssä. Tuloksekasta panostusta ihmisten auttamiseen ja arjen sujuvoittamiseen ei kuitenkaan millään tavalla palkita valtion budjetoinnissa. Päinvastoin. Kotitalousneuvontajärjestöjen siis esimerkiksi Marttaliiton valtionavusta aiotaan nirhaista pois 360 000 euroa.

Neuvonnalla herätetään kiinnostus kodin töihin, tarjotaan yhdessä tekemistä, kädentaitoja ja elämyksiä. Osaavalla neuvonnalla lisätään tietoja ja taitoja niin arkeen kuin juhlaan. Kotitalousneuvonta lisääkin monella tapaa ihmisten ja elinympäristön hyvinvointia sekä edistää terveyttä ja vahvistaa arjen sujumista. 

Tein eduskunnassa talousarvioaloitteen kotitalousneuvontajärjestöjen avustuksen säilyttämiseksi ennallaan. Toivottavasti puuttuvat rahat saadaan kasaan vielä ennen kuin vuoden 2012 budjetti lopullisesti hyväksytään joulukuusssa. On yksinkertaisesti älytöntä juustohöylätä säästöjä euro sieltä ja toinen täältä. Se osoittaa ainoastaan sen, että metsää ei nähdä puilta. Kaikesta ei kannata säästää.

 ***

Kolumni Sataedun OppiApaja -lehteen lokakuussa 2011

Nuorille töitä juhlapuheiden sijaan

Tosiasiat on hyvä tunnustaa heti alkajaisiksi: Nuorten syrjäytymisestä on tullut valtava yhteiskunnallinen epäkohta, jonka korjaaminen tuntuu olevan miltei ylitsepääsemätöntä. Juhlapuheiden hienosta tahtotilasta huolimatta aivan liian moni nuori tipahtaa kyydistä ennen kuin työura edes käynnistyy. Ongelma ei koske vain Suomea. Nuorisotyöttömyysluvut ovat kauttaaltaan koko Euroopassa rujoa luettavaa, Espanjassa jo lähes joka toinen nuori on vailla töitä. On selvää, että edessä on levottomia vuosia, jollei nuorille kyetä valamaan uskoa parempaan tulevaisuuteen.

Toivon vilpittömästi ja täydestä sydämestäni, että hallituksen kaavailema nuorten yhteiskuntatakuu toteutuu. Hallitus on luvannut, että vuodesta 2013 lähtien kaikille alle 25-vuotiaille ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Rima on hilattu juuri niin korkealle kuin se kuuluukin, ottaen huomioon ongelman vakavuuden. Syrjäytymisen hinta on sekä taloudellisesti että inhmillisesti katsoen liian suuri.

Kannan kuitenkin syvää huolta yhteiskuntatakuun toimivuudesta. En ole varma, onko koko hallitus lopulta kuitenkaan ymmärtänyt haasteen vaikeutta. Tästä kielii vaikkapa se, että etsivästä nuorisotyöstä ja nuorten työpajatoiminnasta aiotaan leikata rahaa pois. Jotta yhteiskuntatakuun toteutumisessa päästäisiin eteenpäin, tarvittaisiin etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan kaltaisiin erityistoimenpiteisiin pikemminkin tuntuvasti lisää resursseja. Vain näin toimivaksi todetut käytännöt saataisiin käyttöön nopeasti joka puolella Suomea.

Korvaamattoman keskeisessä osassa ovat koulut. Peruskoulun ja toisen asteen välistä yhteistyötä tulee parantaa entisestään. Yhä harvempi pärjää nykymaailmassa ilman koulutusta - peruskoulu ei enää tahdo riittää pohjaksi. Olennaista on myös, että koulu tarjoaa oppijoille tukea, opinnonohjausta ja turvallisia aikuisia laadukkaan opetuksen ohella.

Kolmen K:n yhtälö – koti, koulu, kaverit – on kaiken perusta . Kaikki se tuki, jolla voidaan helpottaa lapsuusvuosia uhkaavia karikkoja, onkin enemmän kuin tarpeen. Myös nuorten ohjaamiseen pitäisi satsata. Uskon, että opinto- ja työpolkujen ohjausta voitaisiin helpottaa ottamalla käyttöön Tanskan tapaan nuorten ohjauskeskukset. Olisi tärkeää, että nuori saisi tarvitsemansa paikalliset tukipalvelut aina peruskouluikäisestä aikuistumiseen saakka yhdestä yhtenäisestä paikasta.

Kaukonäköisyyttä kaivataan. Tulevaisuutta rakennetaan tänäänkin. Siksi nuoriin pitää satsata nyt.

 ***

Blogi Keskusta.fi 7.9.2011

Vuorotteluvapaan leikkaus on lyhytnäköisyyden huippu

Hallitusohjelmassa luvataan kaunissanaisesti edistää työhyvinvointia. Teot kertovat kuitenkin aivan toisenlaisesta hallituksesta. Työhyvinvoinnin parantamisen sijaan jo ensimmäisessä budjetissaan hallitus aikoo leikata rajusti yhdestä työssä jaksamisen keskeisestä tukipilarista – vuorotteluvapaasta.

Hallituksen kaavailema vuorotteluvapaan leikkaus olisi erittäin kummallista poukkoilua. Viisitoista vuotta sitten voimaan tullut vuorotteluvapaan mahdollisuus vakinaistettiin vasta vuosi sitten. Vakinaistamisesta sovittiin Keskustan johtaman hallituksen ja työmarkkinaosapuolten kesken kolmikantaisessa sosiaalitupossa, joka ulottuu vuoteen 2014.

Vuorotteluvapaakorvauksen leikkaus tehtiin hallitusneuvotteluissa kuulematta muita sen rahoitukseen osallistuvia tahoja – työntekijöitä ja palkansaajia. Hallituksen piirissä pitäisi olla runsaasti työmarkkinaosaamista. Se tekee ratkaisusta entistäkin kummallisemman. Tämänkaltaisia asioita, joista on vieläpä kertaalleen jo sovittu, ei ole ollut tapana hoitaa niin, että hallitus vetää yhtäkkiä ässän hihastaan. Vuorotteluvapaajärjestelmän muutoksista olisi ilman muuta pitänyt neuvotella etukäteen työmarkkinajärjestöjen kanssa. On merkillistä, että hallituksen tiivis työmarkkinakytkös säröilee juuri tässä kohdin.

Moni suomalainen on joko omakohtaisesti kokenut vuorotteluvapaan merkityksen tai ainakin tietää lähipiiristään jonkun vuorotteluvapaalla olleen. Vuorotteluvapaata hyödyntävät erityisesti naispuoliset toimihenkilöt. Suurinta käyttö on kuntasektorilla, jossa naisvaltaisten alojen työntekijät rypevät palkkakuopassa.

Hetken lepotauko hetkisen työelämän keskelle tulee monelle tarpeeseen. Jo pelkkä tietoisuus mahdollisuudesta vuorotteluvapaan käyttämiseen auttaa jaksamaan töissä. Mikäli vuorotteluvapaan korvausprosenttia todella supistetaan, on se kova isku niitä kohtaan, jotka ovat harkinneet pitävänsä vuorotteluvapaata.

Vuorotteluvapaan avulla ei kuitenkaan edistetä vain työssä jaksamista. Sen turvin luodaan myös työpaikkoja työttömille. Työtön työnhakija pääsee vuorotteluvapaan aikana kartuttamaan kokemusta työelämästä määräaikaisen työn avulla. Tämän jälkeen työllistyminen on aiempaa helpompaa.

Nipistys vuorotteluvapaan korvauksen suuruudesta tuntuu valtion budjetissa 7, 5 miljoonalla. Hävyttömän lyhytnäköistä laskea vaikutus vain tämän hetken säästöillä - työhyvinvointiin panostaminen maksaa itsensä takaisin pitkässä juoksussa moninkertaisesti. Hyvinvointiyhteiskuntaa ylläpidetään vain työllä ja työntekijöitä kannustavalla työelämäpolitiikalla.

Toivon ja uskon, että hallituksella, erityisesti valtiovarainministeri Urpilaisella ja työministeri Ihalaisella, on vielä nöyryyttä myöntää vuorotteluvapaan leikkaamisen järjettömyys. Vielä toistaiseksi perääntyminen esityksestä on kunniallista.

***

Kolumni 23.8.2011

Hallitus puuhastelee talousmyrskyn vaaniessa

Maailmantalous on parhaillaan ajautumassa todelliseen hirmumyrskyyn. Pahasti ylivelkaantuneiden maiden mahdollisuudet selvitä kuiville ongelmistaan näyttävät hupenevan päivä päivältä. Kaiken lisäksi poliittisten toimijoiden kyky isojen ongelmien ratkaisemiseen on niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin pahasti jälkijättöistä. Tehdään vain aivan välttämättömimmät ratkaisut ja nekin viimetingassa. Muuhun ei kyetä. Tiimalasi on valumassa tyhjiin uskottavan ja kivuttoman ulospääsytien löytämiseksi. On varmaa, että maailmanlaajuinen lama ajaisi myös Suomen talouden nopeasti vavisuttavaan syöksykierteeseen.   

Kummastelen, miten tällaisessa alati muuttuvassa ja varsin vaikeassa tilanteessa on hallituspuolueen kansanedustaja Susanna Huovisella kolumnissaan tämänkin lehden viimeviikkoisessa numerossa pokkaa ihmetellä, miksei keskusta anna arvoa hallituksen sisäpoliittiselle pelille. Syytön kai keskusta siihen on, että sosialidemokraatit maalasivat itsensä nurkkaan vaalikeskusteluissa antamillaan populistisilla lupauksilla, joita nyt on vaikea toteuttaa.

Näiden vaalilupausten ympärillä on nyt sitten tanssittu eurooppalaista piirileikkiä koko kesän. Suomi on kuin onkin lopulta saanut neuvoteltua Kreikan kanssa alustavasti ja kertaluontoisesti erillissopimuksen, jonka turvin Suomi saanee osittaiset vakuudet lisälainojen turvaksi. Akuutissa rahapulassa olevan Kreikan pitää siis tallettaa Suomen valtiolle myöhemmin julkistettava rahasumma, jotta se saisi muilta euromailta tarvitsemansa lainan. Tämä sopimus toteutuu tosin vain sillä edellytyksellä, että ratkaisu saa kaikkien euromaiden hyväksynnän.

Vaikka vakuudet tällä erää saataisiinkin, niin valitettavasti kyseessä on varsinainen Pyrrhoksen voitto. Suomen on mahdotonta enää jatkossa saada itselleen yksinoikeudella takuita. Sitä eivät muut euromaat tule sulattamaan. Suomi on ajamassa itsensä nurkkaan EU-politiikallaan, jota muut jäsenmaat eivät ymmärrä eikä hyväksy.

Todellinen ongelma on kuitenkin siinä, että kinastelu vakuista on ollut aivan joutavanarvoista puuhastelua. Kun Suomen hallitus askartelee vakuidensa kanssa, on eurooppalainen keskustelu siirtynyt paljon vakavampiin ja isompiin kysymyksiin. Euroopan unionia viedään talouskriisin varjolla vääjäämättömästi kohti liittovaltiota. Tätä keskusta on johdonmukaisesti vastuuvuosina halunnut torjua. Näistä keskusteluista Suomi on nyt jäämässä täysin sivuraiteille, ajopuun rooliin. On suorastaan vastuutonta kuluttaa Suomen poliittista arvovaltaa sisäpoliittisista syistä johtuvaan näpertelyyn näinä aikoina.

Hallituksen tehtävänä on keskittyä pelastamaan Suomen talous – suomalaisten hyvinvointi, palvelut ja suomalaiset työpaikat. Se on varmaa, että hämmentävällä purkauksella oppositiossa olevaa keskustaa kohtaan ei löydy vastauksia suomalaisten ongelmiin.

***

Tiedote 15.7.2011

Kiitos ministeri Guzenina-Richardson

Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Annika Saarikko haluaa kiittää julkisesti peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonia. Ministeri Guzenina-Richardson ilmoitti tänään 14.7. Porin Suomi Areenassa järjestetyssä Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton tilaisuudessa selkokielellä, että omaishoidontuen verovapaus hoidetaan sittenkin, vaikka hallitusohjelmassa asiaa aiotaan vain selvittää.

- Tämä oli kovan luokan lupaus peruspalveluministeri Guzenina-Richardsonilta. Olen kiitollinen, että hallitus on ottanut vakavasti sen kritiikin, jonka omaishoitajien unohtaminen hallitusohjelmasta ennätti aiheuttaa monessa vaativaa työtä tekevässä omaishoitajassa, iloitsee Saarikko.

Saarikko ennätti aiemmin kesällä jo moittia hallitusta, koska hallitusohjelma ei huomioi riittävästi omaishoitajia. Hallitusohjelma oli omaishoitajille karvas pettymys, sillä vaalikeskusteluissa oikeastaan kaikki puolueet nostivat esiin tarpeen parantaa omaishoitajien asemaa. Saarikkoa jäi erityisesti kismittämään, kun kauan kaivattu omaishoidontuen verovapaus jätettiin selvittämisen tasolle. Nyt asia on kuitenkin saanut siis yllättävän ja positiivisen käänteen.

Saarikko kertoo luottavansa vahvasti siihen, että ministeri on sanansa mittainen ja hoitaa vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta unohdetun kansanosan asian kuntoon.

- Omaishoitajat tekevät valtavan tärkeää työtä. He antavat lähimmäisilleen mahdollisuuden sairastaa kotioloissa ja säästävät samalla merkittävästi yhteiskunnan varoja, kun hoitokulut jäävät pieniksi.

Saarikko esittää ministerille myös toiveen, että omaishoidontuen maksatuksen siirtoa Kelalle harkittaisiin vielä kertaalleen.

- Kun ministeri näyttää päässeen vauhtiin, miksipäs hän ei hoitaisi samalla myös maksujärjestelmää kuntoon. Tällöin omaishoitajien asema saataisiin samalle tasa-arvoiselle viivalle koko maassa, kannustaa Saarikko.

***

Mielipidekirjoitus 15.4. 

Maksut maksukyvyn mukaan!

Tänä keväänä on käyty paikoin ansiokastakin keskustelua veroista. Vähemmälle huomioille on jäänyt hyvinvointipalveluiden käytöstä perittävät maksut - esimerkiksi lasten päivähoidon tai sairaalamaksujen osalta.

On vaikea perustella, miksi vaadimme progressiivisuutta ja oikeudenmukaisuutta verojen keräämisessä, mutta emme niinkään päivähoidon tai terveyspalveluiden maksuissa. Maksukyky olisi huomioitava asiakasmaksuissa nykyistä paljon vahvemmin.

Nykyisin päivähoitomaksuissa ylin maksuluokka, 254 euroa kuukaudessa yhdestä lapsesta, tulee liian nopeasti vastaan. Ylimpään maksuluokkaan joutuu jo noin 4000 euron yhteisillä kuukausituloilla. Tällä vaalikaudella tehty uudistus kevensi etenkin pienituloisten ja yksihuoltajien maksuja.

Uudistusta tulisi nyt jatkaa siten, että korkeinta maksua ei perittäisi palkansaajien keskiansiot alittavilta perheiltä. Samalla osa-aikaisen hoidon käyttäjän tulisi voida maksaa vain käytetyistä tunneista. Tämä huomioisi paremmin osa-aikatyötä tekevät ja vuorotyöläiset. Nyt maksut menevät könttäsummana.

Terveydenhuollossa on parannettava etenkin paljon palveluja ja lääkkeitä käyttävien asemaa. Tämän takaisi yhtenäinen sekä terveydenhuollon asiakasmaksut että lääkekustannukset huomioiva maksukatto.

Samalla maksukyky olisi tuotava mahdollisuuksien mukaan myös terveydenhuollon maksuihin. Tämä mahdollistaisi maksukaton alentamisen etenkin pienituloisille. Asia on tärkeä erityisesti pitkäaikaissairaille ja ikääntyville suomalaisille. Nyt katto on Suomessa verrattain korkealla. Ennaltaehkäisevät palvelut on tärkeää pitää edelleen maksuttomina.

Myös palveluasuminen edellyttää uudistuksia. Ikäihmisten omat käyttövarat on turvattava laitoshoidon lisäksi myös palveluasumisessa. Nyt vähimmäiskäyttövarat määritellään vain vanhainkodeissa asuville.

Laaja maksukyvyn paremmin huomioitava uudistus olisi vietävä ensi vaalikaudella läpi. Pohjatyöt tähän on jo tehty tämän hallituksen aikana.

***

Keskusta.fi 10.4.

Osuuskunnat ovat tervetulleita myös hoivapalvelujen järjestämiseen

Keskustelu paremmasta terveydenhoidon ja vanhusten hoivan järjestämisestä sai sunnuntaina odotetun ja hyvän lisän, kun Itä-Suomen yliopiston professori Esko Kumpusalo toivotti osuuskuntamallisen yritystoiminnan tervetulleeksi julkisten ja yksityisten terveyspalvelujen rinnalle.

Professori Kumpusalon lausunto edustaa kirkkaan järjen käyttöä.  Suomalaisten perustamat ja omistamat osuuskunnat ovat olleet sada vuoden ajan keskeisessä asemassa niin tuotannossa, kaupassa, kuin pankki-, ja vakuutustoiminnassa. Ne ovat kestäneet hyvin ajan hammasta, ehkä siksi, että ne koetaan ihmisläheisiksi ja eettisiksi toimijoiksi.

Osuustoiminta on elänyt ajan mukana tavaroiden tuotannon ja kulutuksen yhtymäkohdissa. Nyt on tullut aika rakentaa uuden osuustoiminta yritysten pohjalle myös uutta palvelutarjontaa.

Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi on esittänyt jo syksyllä 2009 vanhusten hoivaan mallia, joka on saanut työnimen "Omaisten Osuuskunnat."

Läheistensä hoivapalvelujen järjestämistä varten voidaan luoda osuustoimintamallilla vaihtoehto, joka yhdistää oman vastuun, yhteisen vastuun ja yhteiskunnan vastuun toimivalla tavalla.

Kun vanhusten hoivassa on nyt kaikesta pula ja puute, on viisasta asettaa liikekannalle uusia voimavaroja. Niitä tarvitaan hoiva- ja palveluasuntojen rakentamiseen sekä omaishoidon ja hoitopalvelujen parempaan yhteispeliin.

Osuuskunnat voivat tuoda merkittävän lisän koko palveluketjun parantamiseen. Samalla suomalaiset näyttäisivät, että omatoimisuus ja omavastuu elävät ja voivat hyvin tänäkin päivänä.

Osuuskunnat ovat tervetulleita myös hoivapalvelujen järjestämiseen

*** 

30.3. Keskusta.fi

Kahden laman välissä kasvaneille nuorille taattava lupaus työstä

Seuraavan hallituksen pitää ottaa tehtäväkseen nuorisotyöttömyyden nujertaminen. Keskusta on valmis sitoutumaan tähän tavoitteeseen.  

Yksikään nuori ei saisi jäädä ilman työ- tai opiskelupaikkaa, mutta todellisuus on kuitenkin karua. Suomalaisella yhteiskunnalla on tässä peiliin katsomisen paikka. Aivan liian moni nuori syrjäytyy. Joissain perheissä työttömyys ja syrjäytyminen ovat jo periytyneet sukupolvelta toiselle. Kahden laman välissä kasvaneita nuoria on pudonnut osattomuuteen. Hinta siitä on inhimillisesti ja taloudellisesti katsoen aivan liian kallis.

Työttömien nuorten kohdalla on usein kyse moninaisesta ongelmavyyhdestä, jonka avaamiseen tarvitaan työvoima- ja sosiaaliviranomaisten ohella kodin, koulun, nuorisotyön, poliisin, puolustusvoimien sekä terveysviranomaisten saumatonta yhteistyötä. Kuntien tulee kantaa moniammatillisesta yhteistyöstä päävastuu ja nähdä nuorten auttaminen työhön tai koulutukseen ennen muuta kustannuksia säästävänä toimenpiteenä pitkällä aikavälillä. 

Monessa kunnassa ja kaupungissa nuorisotyöttömyyteen on onnistuttu puuttumaan tehokkaasti. Hyvät käytännöt pitää saada nyt leviämään.

Keskustan vaatimuksena on, että jokaisen peruskoulun päättävän nuoren on päästävä sujuvasti jatkokoulutukseen tai työharjoitteluun. Oppisopimuskoulutusta on kehitettävä ja myös erityistoimenpiteitä, kuten työpajatoimintaa ja etsivää nuorisotyötä tarvitaan, jotta kaikilla nuorilla olisi mahdollisuus päästä osallistumaan ja kokemaan merkitsevyyttä yhteiskunnassamme. 

Kullekin nuorelle on löydettävä sopivia toimintatapoja elämässä eteenpäin pääsemiseksi. Ammatillisen osaamisen ohella koulutuksessa pitää monipuolisemmin korostaa yleisiä työelämän taitoja ja pelisääntöjä.

***

2.4. Keskusta.fi

Joustavuus kuuluu myös lasten päivähoitoon

Työelämän erilaiset vaateet ja tarpeet pitää ottaa huomioon lasten päivähoidon järjestämisessä. Kokoaikaiselle päivähoidolle on luotava vaihtoehtoja, jotka mahdollistavat paremman työelämän ja perheen yhteensovittamisen. Osa-aikaisesta päivähoidosta on tehtävä houkuttelevampi ratkaisu. Yhdessä kolmannen sektorin kanssa voidaan kehittää joustavia palveluja, jotka tarjoavat vanhemmille apua myös epäsäännölliseen ja väliaikaiseen lastenhoitotarpeeseen. 

Päivähoitomaksujen ongelmat tulisi kartoittaa ja korjata. Päivähoidon maksu-uudistus vuonna 2008 on keventänyt pienituloisten ja yksihuoltajien maksuja.Ylin maksuluokka, 254 euroa kuukaudessa yhdestä lapsesta, tulee todella nopeasti vastaan perheen yhteisillä jo noin 4000 euron kuukausituloilla. Oikeudenmukaisuuden vuoksi tavoitteena tulisi olla, että korkeinta maksua ei perittäisi palkansaajien keskiansiot alittavilta perheiltä. 

Osa-aikaisen hoidon käyttäjä maksaisi vain käytetyistä tunneista. Tämä huomioisi paremmin osa-aikatyötä tekevät ja vuorotyöläiset. Nyt maksut menevät könttäsummana. Perheen kannalta parempi vaihtoehto olisi yhdistää joustavat hoitoajat ja sen mukaan maksettavat päivähoitomaksut. 

Työnantajien ja työntekijöiden on sovittava sellaisista työajoista, jossa erityisesti yksinhuoltajien työaika on mahdollista sovittaa yhteen perhe-elämän tarpeiden kanssa. Yksinhuoltajalla pitää olla mahdollisuus täyteen työpäivään sen mukaiseen ansioon. Elämäntilanteen mukaan täysipäiväinen ja osa-aikainen työ voivat vaihdella. Näissä tilanteissa on vaihtoehtoja oltava myös lasten päivähoidossa ja iltapäiväkerhoissa. 

Siirtyminen osa-aikaiseen työhön ei ole todellinen vaihtoehto, ellei se ole myös taloudellisesti mahdollista perheille. Keskusta haluaa parantaa perheellisten osa-aikatyötä tekevien taloudellista asemaa korottamalla osittaista hoitorahaa.

12.3. keskusta.fi

Vihreät tekemässä maaseudusta reservaattia

Keskustan varapuheenjohtajan Annika Saarikon mukaan vihreät ovat tekemässä suomalaisesta maaseudusta reservaattia ja kulttuurimuseota.

"Vihreiden ohjelmissa ja johdon puheissa puhutaan kauniisti lähiruuan ja luomutuotannon puolesta, mutta samaan aikaan maaseudulta halutaan viedä kehittymisen edellytykset. Mikäli haluaa syödä suomalaista puhdasta ruokaa, tarvitaan suomalaista maaseutua ja ruuan tuottajia", Saarikko sanoo.

"Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki on esittänyt ruoka-asiamiesjärjestelmää. Ajatus on hyvä, jos hyväksyy koko yhtälön. Vihreiden vaihtoehdossa ilmeisesti ruoka-asiamies pitää huolta suomalaisen ruuan saatavuudesta. Fakta on, että suomalaisen puhtaan ruuan tulevaisuutta ei turvata vain virkoja perustamalla. Me tarvitsemme elinvoimaista maaseutua ja ruuan tuotantoa."

"Vihreät ovat toistuvasti esittämässä kiristyksiä maaseudulla asuvien ihmisten arkielämän kustannuksiin liittyen. Autoilun ja asumisen pitäisi olla kalliimpaa, luonto pitäisi suojella sitä vuosisatoja varjelleilta elinkeinonharjoittajilta ja rakentaa saisi vain radan varteen. Maaseutu ei tällaista kaipaa. Keskusta ei tällaista hyväksy."

"Keskusta haluaa elävän maaseudun, jossa on mahdollista asua, tehdä työtä ja yrittää. Maaseutuasumisen ekologisuus on maaseudun valtti tulevaisuudessa. Puusta tehdyt talot varastoivat hiilidioksidia. Talot lämpiävät uusiutuvalla energialla. Jätevedet puhdistetaan tehokkaasti. Ruoka tuotetaan puhtaasti lähellä. Liikkuminen tapahtuu entistä vähäpäästöisimmillä tavoilla, kun tekniikka kehittyy", Saarikko sanoo.

                                                                                   ***

10.3. keskusta.fi

Valinnanvapaus vanhempainvapaan kehittämisen lähtökohdaksi

Keskusta kiittää sosiaali- ja terveysministerin asettaman vanhempainvapaajärjestelmän kehittämistä pohtineen työryhmän ansiokasta työskentelyä. Työryhmän raportti luovutettiin sosiaali- ja terveysministeri Rehulalle tänään. Työryhmän työ antaa hyvän pohjan kansalaiskeskustelulle ja kevään hallitusneuvotteluiden päätöksille.

 Keskusta näkee perheen ja työn yhteensovittamisen 2010-luvun keskeisimpinä haasteina suomalaisessa yhteiskunnassa.

 Keskusta pitää tärkeänä, että vanhempainvapaajärjestelmää ei kehitetä vain työelämän, tai edes vanhempien tarpeiden lähtökohdista. Oleellista on asettaa keskipisteeksi lapsi, hänen kehityksensä, tarpeensa ja kasvunsa vaiheet.

 Perhepoliittisen ajattelumme lähtökohtana on valinnanvapaus. Jokaisella perheellä on oikeus tehdä valintojaan omista lähtökohdistaan. Korostamme isien osallistumisen vahvistamista sekä nuorten naisten työmarkkina-aseman parantamista. Niin ikään tavoittelemme vanhemmuuden kustannusten tasaisempaa jakamista.

 Vanhempainvapaata tulee pidentää tulevilla vaalikausilla asteittain. Isille on osoitettava suurempi osa vanhempainrahakaudesta. Vanhempien mahdollisuutta olla yhtä aikaa, yhdessä vanhempainvapaalla pitää parantaa. Keskustan ajattelussa lapsen paras ei toteudu pakottamalla.

 Keskeistä on järjestelmän selkiyttäminen ja joustavuuden lisääminen. Nykymallin moniportaisuus ja epäselvyys on tutkitusti vähentänyt isien kiinnostusta vanhempainvapaan käyttämiseen. Suuri merkitys on myös asenneilmastolla, jonka toivotaan nyt selvitykseen liittyvän julkisen keskustelun myötä muuttuvan myönteisemmäksi isien osallistumista kohtaan.

 Keskustan mielestä vanhempainvapaatyöryhmän esittämistä malleista vaihtoehto, jossa vanhempainvapaan kokonaiskesto pitenee reiluun 16 kuukauteen niin, että sen aikana olisi mahdollista hoitaa lasta kotona yli 1-vuotiaaksi, on hyvä lähtökohta uudistukselle. Mallissa äidin kausi pysyisi entisellään, mutta isän kausi pitenisi kolmeen kuukauteen sekä vanhempien jaettavissa oleva kausi 9 kuukauteen. Isä ja äiti voisivat pitää vapaitaan yhtäaikaisesti itse valitsemansa ajan. Isän kautta tulee olla mahdollisuus jaksottaa aina lapsen 3 ikävuoteen asti.

 Jos perheessä ei ole kahta vanhempaa, yksinhuoltaja voisi käyttää toisen vanhemman osuuden. Keskusta pitää myös tärkeänä, että malli mahdollistaa erityistapauksissa vapaan siirron myös esimerkiksi isovanhemmalle tai muulle läheiselle.

 Keskustan mielestä vanhempainvapaamallin kustannukset voidaan hoitaa nykyisen sairausvakuutusjärjestelmän kautta, eikä erillistä rahastoa siihen tarvita. Vanhemmuuden kustannusten jakamista tasaa parhaiten isien hoitovastuun kasvattaminen, jonka myötä kustannukset luonnollisesti jakautuvat tasaisemmin äidin ja isän työnantajan välillä.

 Askeleet kohti vanhempainvapaajärjestelmän reformia            

 Tulevan vaalikauden taloudelliset haasteet pakottavat kulkemaan askel kerrallaan kohti laajempaa vanhempainvapaareformia. Tästä syystä on määriteltävät kiireisimmät linjaukset asian edistämiseksi.              

 Keskusta esittää vaaliohjelmassaan työn ja perheen paremman yhteensovittamisen edistämiseksi useita toimia:

 - Keskustan mielestä perheillä on oltava mahdollisuus siihen, että lasta hoidetaan kotona tai kotoa vastaavissa olosuhteissa vähintään siihen saakka, että lapsi täyttää puolitoista vuotta. Tämä edellyttää, että alle puolitoistavuotiaasta lapsesta maksettava kotihoidon tuki korotetaan vähimmäispäivärahan tasolle.

 - Tavoitteena on osa-aikaisen työnteon mahdollisuuksien lisääminen alle kouluikäisten ja pienten koululaisten vanhemmille. Osa-aikainen työ on Suomessa täysin alikäytetty voimavara. Jokaisella työpaikalla pitää olla mahdollisuus lyhennettyyn työpäivään ja työviikkoon.

 - Keskustan mielestä perhevapaista ja sairaan lapsen hoidosta aiheutuvaa kustannusten tasausta on jatkettava, sillä kustannusten epätasainen jakautuminen rasittaa naisvaltaisten alojen yrityksiä. Mikroyrityksissä palkalliset perhevapaat on kompensoitava täysin.

                                                                                    ***

28.1. Keskusta.fi

Pörssijohtajien palkoille katto

Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikon mielestä pörssiyhtiöiden johtajien palkat (Kauppalehti 28.1.2011) ovat karanneet käsistä viime vuosina. Tavallisten palkansaajien on mahdoton ymmärtää johtajien 34 prosentin palkannousua vuosien 2006-2008 välillä. Syntymään päässyt ahneuden kulttuuri syö yhteiskunnan yhteenkuuluvuutta.
 
- Kertooko tämä kehitys siitä, että elinkeinoelämän eliitti on vieraantunut tavallisen suomalaisen palkansaajan arjesta?
 
Kannatan siitä, että kovasta työstä, vastuusta ja ahkeruudesta pitää palkita, mutta palkkio ei saa olla kohtuuton.
 
Johtajien palkkauksen tulee olla kohtuullinen henkilökohtaiseen panostukseen ja työntekijöiden saamaan palkkaan nähden.
 
Kun palkansaajilta vaaditaan palkkamalttia, pitää myös johtajien palkoille asettaa katto.
Minusta on tärkeää, että yhteiskunnassa koetaan yhteenkuuluvuutta. Meillä Suomessa korostuu se, että yhteiskunnan toiminnan pitää perustua oikeudenmukaisuuden tunteelle. Tällä hetkellä eri päät eivät kohtaa.

***

17.12.2010 Keskusta.fi

Yksineläjistä

Suomessa on yli miljoona yksineläjää ja 20 prosenttia kaikista lapsiperheistä on yhden vanhemman perheitä.

Keskustanaisten puheenjohtaja, europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki ja Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko ottivat kantaa näiden ihmisten tilanteeseen tänään perjantaina Helsingissä järjestetyssä tilaisuudessa.

– Ihmisen arvo ei riipu asumisen tai elämisen muodosta. Yksinelävä ihminen on täysivaltainen kansalainen eikä vastakkainasettelua parisuhteessa elävien tai perheiden kanssa tarvita. Väestön ikääntyessä yksineläjien määrä jatkaa kasvuaan. Yksinhuoltajaperheissä kasvavien lasten on oltava samalla viivalla muiden lasten kanssa, Saarikko ja Jäätteenmäki painottivat.

– Yksineläjien ja yksinhuoltajaperheiden taloudet ovat väestöryhmistä haavoittuvimpia. On tärkeää, että he tuntevat olonsa turvatuiksi ja tietävät saavansa tarvittaessa apua sekä kokevat olevansa osallisia suomalaisessa yhteiskunnassa.

Jäätteenmäki ja Saarikko listasivat keinoja yksineläjien ja yksinhuoltajaperheiden tilanteen parantamiseksi:

• Yksineläjien arjesta ja palvelutarpeista on tehtävä tutkimusta
• Sosiaali- ja terveyspalvelujen työmuotoja ja työntekijöiden osaamista on kohdennettava myös yksineläjien tarpeisiin
• Yhden hengen talouksien asumistuen pinta-alanormia on nostettava. Noin puolella yleisen asumistuen saajista neliövuokra on suurempi kuin se normi, johon asti tukea myönnetään.
• Tuleva mediamaksu on järjestettävä niin, että se kohtelee yksineläjiä ja yksinhuoltajaperheitä oikeudenmukaisesti
• Työasuntovähennys ja kotimatkatuki on ulotettava myös yksineläjiin
• Kotitalousvähennys yksineläjien ja pariskuntien välillä on saatava oikeudenmukaiseksi samankokoisen työn teettämisessä
• Opintotukeen on palautettava huoltajuuskorotus
• Yksinhuoltajille on varattava kiintiö julkisen sektorin oppisopimuskoulutuksiin ja oppilaitoksiin pitää järjestää lapsiparkkeja esimerkiksi iltatenttien ajaksi

***

1.12. Keskusta.fi

Lasten ja nuorten harrastustuesta

– Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston ehdottama lasten ja nuorten harrastustakuu on syytä ottaa poliittiseen keskusteluun ja harkittavaksi rakennettaessa seuraavan hallituksen ohjelmaa, sanoo Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko.

Esitetty harrastustakuu olisi käytännössä Kelan myöntämä tuki, jota voisivat saada pienituloiset perheet, joissa on 6–17-vuotiaita lapsia. Lasten ja nuorten harrastustukea ei otettaisi tulona huomioon myönnettäessä perheelle toimeentulotukea.

1990-luvun puolivälin jälkeen pienituloisten lapsiperheiden määrä on lisääntynyt. Erityisesti tulojen niukkuutta on yksinhuoltajaperheissä.

– Yhteiskunnan panostus pienituloisten perheiden lasten ja nuorten harrastustoimintaan maksaisi itsensä takaisin, koska harrastuksilla ehkäistään syrjäytymistä, edistetään terveyttä ja vahvistetaan sosiaalisia suhteita, Saarikko sanoo.

Lapset ja nuoret vertailevat toistensa harrastuksia ja hankintoja. Jos erot elämäntavoissa ovat liian suuret taloudellisten seikkojen vuoksi, seurauksena voi olla pienituloisten perheiden lasten ja nuorten kokemaa osattomuutta ja häpeää.

Kaikilla lapsilla ja nuorilla tulisi olla mahdollisuus myös maksullisiin harrastuksiin. Siksi esitetty harrastustuki tulisi ottaa harkintaan.

– Tämän rinnalla tulee huolehtia siitä, että kunnallisten liikunta- ja harrastustilojen vuokrat ja asiakasmaksut ovat kaikille kohtuullisia. Niin ikään tulee panostaa vapaaehtoisuuden pohjalta toteutettavien harrastemuotojen toimintaedellytyksiin sekä kannustaa vanhempia mukaan osallistumaan lasten harrastuksiin, Saarikko toteaa.

***

13.10. Turun Sanomat

Koulutuksen kristallipallo

Peruskoulun oppilaiden lukujärjestyksen pitäisi olla kuin kristallipallon heijastuma tulevaisuuden Suomen työelämään ja osaamiseen. Maanantain ja perjantain välille kirjattu viikko-ohjelma pitää sisällään paljon enemmän kuin listauksen opiskeltavista aiheista. Peruskoulun tuntijaossa linjataan osaamisen painopisteitä ja arvovalintoja – näkemyksiä tulevien aikuisten tarpeellisimmista tiedoista ja taidoista.

Mitä peruskoululta sitten oikein halutaan? Opetusministeri Henna Virkkusen johdolla käynnissä on suuri uudistustyö tuntijaon muuttamiseksi.  Keskusta ei sitä sellaisenaan voi kannattaa

Miksi sitten näin? Lienee arvattavaa, että joku pääsee moittimaan johtavaa hallituspuoluetta jarruporukaksi. Väitteeseen on helppo vastata. Keskusta on järjestelmällisesti uudistusprosessin eri vaiheissa tuonut esiin kriittiset havaintonsa sen etenemisestä. Emme suinkaan heittäydy yhtäkkiä rähmälleen kehityksen eteen ja vastusta muutosta, vaan ennemminkin haluamme varmistaa, että uudistukset tehdään huolella, peruskoulun keskeistä kulmakiveä, yhdenvertaisuutta, vaalien.

Tärkeintä on se, että koulutuksen kristallipallon säteistä heijastuu kaikkien suomalaisten lasten ja nuorten kuvat. Kannatamme tasa-arvoista peruskoulua, jossa alueiden, koulujen ja oppilaiden välinen yhdenvertaisuus toteutuu. Kannamme erityistä huolta siitä, että kaikki pysyvät mukana. Fiksujen vanhempien fiksut lapset pärjäävät aina – mutta entä ne loput?
Koulutusjärjestelmämme ei saa suosia vain huippuja. Oppimisen tai arjen vaikeuksissa kamppailevien lasten tukemiseen tulee kohdistaa voimavaroja.

Suunniteltu uudistus toisi peruskouluihin rutkasi lisää valinnaisuutta. Periaatteessa hyvä -  käytännössä monin paikoin mahdoton idea. Liian laajamittainen ja aikaisessa vaiheessa tapahtuva valinnaisuus oppiaineissa saattaa lisätä eriarvoistumista sekä alueiden että oppilaiden välillä. Kaikissa kunnissa uudistukseen ei yksinkertaisesti ole rahaa. Haastetta valinnaisuudessa on myös yksittäisten pienen koululaisen kannalta: Valitseminenkin on taito, jota pitää opetella.

Tuntijakotyöryhmän esitys sai lausuntokierroksella hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Ei ole riittävästi selvitetty, mitä se maksaa, kuka maksaa ja mitä uudistuksesta koululaisille seuraa. Poliittiset päättäjät eivät voi sivuuttaa olankohautuksella uudistuksen käytännön toteuttajien, esimerkiksi Opettajien ammattijärjestön ja Kuntaliiton kriittisiä näkemyksiä. 

Peruskoulu ei ole pelkkä järjestelmä, jota voidaan tasaisin väliajoin myllertää uuteen kuosiin. Koulu on myös paikka ihmisenä kasvamiseen ja keskeinen yhteisö lapsen elämässä. Siksi oleellisinta on oppilaiden ja opettajien jaksamiseen, kouluviihtyvyys, turvallisuus ja yhteisöllisyys.

***

8.10. Keskusta.fi

Keskustan varapuheenjohtajat:Peruskoulun tuntijakouudistukseen aikalisä

Opetusministeri Virkkunen asetti keväällä 2009 tuntijakouudistusta valmistelevan työryhmän. Työryhmä päätyi esittämään laajaa uudistusta, joka monilta osin mullistaisi koko perusopetuksen sisällön ja rakenteen.

Hallitusohjelmassa ei ole sovittu näin laajasta perusopetuksen remontista.

Keskusta kyseenalaistaa sen, onko perusopetuksessa koulutusjärjestelmämme ensisijainen reformitarve? Tiukan taloudenpidon aikana on pohdittava tarkoin, mikä osa-alue koulutuskentässä kipeimmin kaipaa uudistusta. Peruskoulujärjestelmän ansiot ovat kansainvälisesti tunnustettuja. Ongelmia on enemmänkin kouluviihtyvyydessä, oppimisympäristön turvallisuudessa ja kiireisissä, pitkissä päivissä sekä opettajien jaksamisessa.

Tuntijakouudistusta pohtineen työryhmän työskentelyn aikana ei päästy yksimielisyyteen esityksen kokonaisuudesta, vaan ehdotukseen jäi useita eriäviä mielipiteitä.

Työskentelyyn varattu aika nähtiin riittämättömänä ja laaja yhteiskunnallinen keskustelu aiheen ympärillä turhan vähäisenä. Hyvään ja perusteelliseen lainvalmistelutyöhön tulisi kiinnittää enemmän huomiota.

Keskusta jätti eriävän mielipiteen työryhmän esitykseen.

Tuntijakotyöryhmän esitys sai lausuntokierroksella hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Yli 200 lausunnon yhteenvedossa todetaan, että esitysten vaikutusten arvioinnissa on suuria puutteita.

Keskusta kannattaa pitkäjänteistä ja harkittua perusopetuksen kehittämistä. Keskusta on hallitusohjelman mukaisesti valmis taito- ja taideaineiden – musiikin, kuvataiteiden, kotitalouden ja käsitöiden - lisäämiseen, mikä antaa tilaa luovuudelle ja erilaisten oppijoiden vahvuuksien kehittämiselle.

Kannatamme yhdenvertaista peruskoulua, jossa alueiden, koulujen ja oppilaiden välinen tasa-arvo toteutuu. Siksi kannamme erityistä huolta siitä, että kaikki pysyvät mukana ja pärjäävät. Koulutusjärjestelmämme ei saa suosia vain huippuja. Eriarvoistuminen ei saa tapahtua peruskoulussa, vaan meidän pitää kiinnittää huomioita heikommin pärjääviin. Liian laajamittainen ja aikaisessa vaiheessa tapahtuva valinnaisuus oppiaineissa saattaa lisätä eriarvoistumista sekä alueiden että oppilaiden välillä

Keskustalle koulu on muutakin kuin järjestelmä ja paikka tiedolliseen oppimiseen. Koulu on paikka ihmisenä kasvamiseen. Kannatamme satsauksia kouluviihtyvyyteen ja opettajien työssä jaksamiseen. Se, että suomalainen peruskoulu pärjää kansainvälisissä vertailuissa, perustuu pitkälti erinomaisin opettajiin ja opettajankoulutukseen.

Keskusta näkee peruskoulutusjärjestelmän ensisijaisina kehittämistarpeina tuntijaon kokonaisuudistuksen sijasta erityisesti vaikeuksissa olevien oppilaiden tukemisen sekä kouluympäristön kannustavuuden ja turvallisuuden edistämisen.

Keskusta kannattaa selkeän aikalisän ottamista uudistukseen ja asian siirtämistä seuraavalle vaalikaudelle.

Keskusta ei voi tukea uudistusta, jossa ei ole varmistettu uudistuksen edellyttämiä taloudellisia resursseja ja kuntien mahdollisuuksia toteuttaa uudistus käytännössä. Esimerkiksi Kuntaliiton arvion mukaan lisäkustannukset olisivat 150 miljoonaa euroa.

Valtiovarainministeriö kiinnittää huomiota siihen, että työryhmän toimenpide-ehdotukset eivät sisälly kehyspäätökseen 2011–2014 ja sen osana olevaan peruspalveluohjelmaan tai talousarvioesitykseen 2011.

Keskusta ei voi tukea uudistusta, johon opetusalaan keskeisesti liittyvät asiantuntijatahot, kuten esimerkiksi OAJ, Kuntaliitto ja EK suhtautuvat huomattavan varauksellisesti, jossa ei ole varmistettu erilaisten kuntien ja koulujen resursseja uudistuksen toteuttamiseen, jossa ei ole varmistettu opettajankoulutuksen vastaavuutta ja ajanmukaisuutta uudistuksen sisältöihin nähden ja jonka vaikutuksia oppilaiden koulupäivään, lasten ja nuorten jaksamiseen, jatko-opintomahdollisuuksiin eikä toisen

***

30.9.Keskusta.fi

Työstään  uupuneelle kuuluu korvaus

Jopa neljännes suomalaisista on uupunut työstään. Työuupumus ei kuitenkaan kelpaa Kelan korvattavaksi sairaudeksi. Niin ikään jotkut työnantajat ovat luopuneet sairausloma-ajan palkanmaksusta, jos syy poissaoloon on työuupumuksessa.

Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko pitää kestämättömän työelämäpolitiikan esimerkkinä Tampereen kaupunkia, joka on päättänyt luopua palkanmaksusta työuupumusperustaisissa sairaslomatapauksissa.

– Se kertoo ikävällä tavalla työnantajan asenteesta työhyvinvointia kohtaan. Käytännössä ongelmia lakaistaan maton alle. Ei työelämän laatu niin parane, että palkka viedään pois. Sosiaali- ja terveysministeriön olisi hyvä ripeästi selvittää, miten laajasta ilmiöstä on kysymys – toimivatko mahdollisesti muutkin julkisen sektorin työnantajat vastaavalla tavalla?

Saarikon mielestä työpaikoilla olisi tärkeää työnantajan ja työntekijöiden sopia ennakolta toimintamalleista työuupumustapauksissa.

– Työuupumukseen syihin pitää puuttua. Varhaisen tukemisen mallit, työn tasainen jakautuminen ja työyhteisön jäsenten jaksamisen varmistaminen toimivat ennaltaehkäisynä työuupumukselle. On tärkeää, että työuupumustapauksessa työpaikalla reagoidaan tilanteeseen.

Kelan nykyinen korvausperustejärjestelmä on työuupumuksen ja masennusdiagnoosin suhteen häilyvä. Kansainväliseen tautiluokitukseen perustuen työuupumus ei ole sairaus.

– Koska työuupumus ei ole peruste korvaukseen, lääkärit kiertävät työuupumuksen usein muulla sairaudella, esimerkiksi masennuksella, Saarikko toteaa.

Tämän vuoksi poissaolon todellinen syy ei välttämättä välity työnantajalle, eivätkä ongelmat työpaikalla korjaudu.

– Niin ikään sillä on merkitystä masennustilastojen kannalta, jotka saattavat nyt vääristyä ylöspäin korvausperusteisen diagnoosin vuoksi.

****

5.9.2010 Keskusta.fi

Sukupolvivaikutukset otettava huomioon työurapäätöksissä

Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko vaatii työurapäätöksissä sukupolvien välisen tasa-arvon huomioimista.

- Nyt työn alla olevat ratkaisut ulottuvat vuosikymmenten päähän. Silti suomalaisen työelämän tulevaisuutta istuvat pohtimassa pääasiassa henkilöt, joilla omaa aktiivista työuraa on jäljellä muutama vuosi. Se on ristiriidassa päätösten vaikutusten kohdistumisen kanssa. Esimerkiksi nyt perään kuulutetut eläkeratkaisut kohdistuvat käytännössä 70-luvulla syntyneisiin ja sitä nuorempiin työntekijöihin, Saarikko sanoo.

Suurissa poliittisissa ratkaisuissa tulisi Saarikon mukaan arvioida niiden sukupolvivaikutukset samoin kuin nyt jo arvioidaan sukupuolivaikutuksia.

- Kolmikantaisessa päätöksenteossa on varmistettava, että nyt tehtävät päätökset ovat työelämän tulevien puurtajien kannalta oikeudenmukaisia. Jos kaikki tietävät, että ratkaisut pitää yhteisen hyvän eteen tehdä, ei niitä kannata turhaan jahkailla. Tämän uskon nuortenkin hyväksyvän - ehkä jopa vanhempaa väestöä paremmin.

Saarikon mukaan työurakeskustelussa ei ole tarpeeksi huomioitu nuoren sukupolven muuttunutta suhdetta työhön.

- Sukupolveni uudenlainen suhde työhön sekä kasvava syrjäytyminen rakentavat haastavan yhtälön valtion velkaantumisen, heikkenevän huoltosuhteen ja kasvavien julkisten menojen kanssa.

Konkreettinen keino sukupolvien välisen tasa-arvon lisäämiselle on nuorten vaikutusvallan lisääminen työurapäätöksissä. Tähän Saarikko toivoo nuoriso-ja opiskelijajärjestöiltä ehdotuksia ja avauksia.

- On pohdittava, mikä taho työmarkkinajärjestöjen tavoin voisi edustaa työelämän tulevaa valtasukupolvea. Näennäinen kuuleminen tai muodolliset lausumat eivät riitä.

***

19.7.2010 Keskusta.fi

Reilu kauppa laajennettava kotimaisiin tuotteisiin

Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikon mukaan maataloustuotannolle on luotava hintamekanismi, joka suojaisi yrittäjiä äkillisiltä muutoksilta – reilun kaupan tapaan. Tuotemerkinnällä voitaisiin myös kuluttajalle ilmaista tuotteen alkuperän eettinen kestävyys.

– Kannattava maataloustuotanto on yksi tärkeä maaseudun menestystekijä. Reilun kaupan merkintä olisi sekä kuluttajan että viljelijän etu. Kysymys on elinkeinosta ja samalla kuluttajalle ruuan laadusta. Ostaja voisi aidosti valita eettisesti kestävän ja suomalaista maataloutta tukevan tuotteen tässä puhtaan ruuan maassa.

Viime viikolla valmistuneen tutkimuksen mukaan suomalaiset haluavat maaseudun menestyvän. Vastaavanlaista myönteisyyttä on todettu tutkimuksissa myös Euroopan laajuisesti. Suomalaisen ruokatuotannon turvaamista ja lähiruuan käytön lisäämistä julkisissa ruokapalveluissa piti tärkeänä yli yhdeksän kymmenestä suomalaisesta. Niin ikään eläinten hyvinvointia pidettiin erittäin tärkeänä. Myös ulkomaisten reilun kaupan tuotteiden kysyntä on noussut merkittävästi.

– Viesti on vahva. Ei kannata aliarvioida nykyajan kuluttajaa. Hinta ei ole todellakaan enää ainoa ostopäätökseen vaikuttava tekijä, vaan kuluttaja on kiinnostunut tuotteen alkuperästä. Ihmiset tiedostavat suomalaisen maatalouden elinvoimaisuuden merkityksen, ja uskon, että moni on valmis valinnoillaan panostamaan siihen, Saarikko toteaa.

Kansainvälinen reilun kaupan perusajatus olisi Saarikon mukaan sovellettavissa myös suomalaisiin tuotteisiin. Reilun kaupan tuotteiden kriteerinä on perheviljelmätuotanto, joka on Suomessakin vallitseva. Myös lähiruokatuotteet kaipaavat alueellisesti omia merkintätapoja. Muitakin laatukriteerejä, esimerkiksi eläinten hyvinvointiin tai kasvin viljelytapaan liittyen, voitaisiin reiluudelle harkita. Saarikko haluaa heittää pallon nyt teollisuudelle, kaupalle ja tuottajajärjestöille.

– Valintoja voi tehdä vain, jos on tarjontaa. Varaa niihin on. Laatikaa tuotekonsepti, joka takaa kuluttajille kotimaisia tuottajan hintatakuun sisältäviä reilun kaupan tuotteita.

Hyviä kokemuksia on muun muassa Saksasta ja Itävallasta, missä myydään esimerkiksi reilun kaupan maitoa.

***

23.6. Keskusta.fi

Työ luo parasta turvaa

Kuluneen vuoden ajan, aina hallituksen vaihtumiseen asti työskentelin sosiaali- ja terveysministeriössä erityisavustajana. Nyt, Kiviniemen hallituksen ryhdyttyä työhön, on uusien tuulien aika. Aloitin tänään työni pääministerin erityisavustajana vastaten ministeriryhmän viestinnästä. Työ tuo mukanaan monipuolisia haasteita ja näköalapaikkoja. Pääministerin työtä avustaa pätevä joukko nuoria ja kokeneempiakin osaajia. On luontevaa ja mukavaa, että voimme tehdä Mari Kiviniemen kanssa yhteistyötä myös työrintamalla.

Suomella on erinomainen pääministeri. Keskustan johdolla hallitus on valmis käärimään hihat ja tekemään töitä suomalaisten parhaaksi. Kiviniemen otteet osoittavat, että maata johtaa toimintakykyinen ja valpas hallitus – ei pelkkä vaaleja odotteleva toimitusministeriö, kuten jotkut ehkä kuvittelivat.

Kevään mielenkiintoinen työpätkä sosiaali- ja terveysministeriössä vahvisti entisestään käsitystäni siitä, että työ luo parasta turvaa niin yhteiskunnalle kuin yksilöllekin. On merkityksellistä, että Kiviniemen hallituksen kannanotossa työelämän kysymykset nousevat vahvasti esiin. Vain tehdyllä työllä luodaan vaurautta, jolla ylläpidetään oikeudenmukaisuutta eri sukupolvien sisällä ja niiden välillä. Oleellista on myös hallituksen myötämielinen ja suoraselkäinen ote suomalaiseen yhteisen sopimisen kulttuuriin. Suurista asioista pitää aina löytää yhteisymmärrys.

Työ on toimeentulon lähde, mutta samalla myös huomattava osa ihmisten arkea ja identiteettiä. Keskustan on yhä vahvemmin paneuduttava työelämän kysymyksiin ja osallistuttava työurien pidentämistä koskevaan keskusteluun. Meillä on siihen runsaasti annettavaa. Kokonaisvaltainen elämänkaariajattelumme, jonka keskiössä on alati kehittyvä ihminen ja hänen hyvinvointinsa, soveltuu työelämän kehittämiseen passelisti. Keskustalaisessa työelämäpolitiikassa kysymys ei ole vain työntekijöiden edunvalvonnasta, vaan laajemmin suomalaisen yhteiskunnan kehittämisestä.

Kuluneen vuoden aikana keskustelu työurista on painottunut vahvasti eläkeiän nostamiseen. Paikoin myrskyisäksi noussut väittely ikävuosista tulee laajentaa avarammaksi keskusteluksi siitä, missä muissa kohdin työelämää meillä on vielä parantamisen varaa. Ei siis vain pidentämisen, vaan myös parantamisen varaa.

Työura tulee nähdä kiinteänä osana ihmisen elämänkaarta. Tällöin työelämän tulee luontevasti joustaa ihmisen arjen muutoksissa; vaikkapa perheen, sairauden, ikääntymisen tai opintojen vuoksi. Ei ole kansantaloudellisesti, saati yksilön kannalta kannattavaa, että näissä elämän nivelvaiheissa tai solmukohdissa työelämästä joutuu kokonaan sivuun. On lukuisia esimerkkejä, joissa sairaus ei estä työntekoa kokonaan, tai eläkeikää lähestyviä ammattilaisia, jotka voisivat pitkän työuransa loppupuolella jatkaa työssä pidempään, mutta vähemmillä tuntimäärillä. Niin ikään pienten lasten vanhempia joustavat työaikamahdollisuudet taatusti houkuttavat.

Siksi pidän tärkeänä, että osa-aikatyön mahdollisuuksia lisätään. Tämä parantaa etenkin perheellisten, vajaakuntoisten ja ikääntyneiden joustavaa työhön osallistumista. Työelämäajatteluumme pesiytynyt on/off-käytäntö on aika murtaa. Rakenteiden ohessa kysymys on asenteista. Samalla on huolehdittava siitä, että työnteko on taloudellisesti aina kannattavaa. Tämä tarkoittaa myös työnantajan tukemista osa-aikatyötä tekevän henkilön palkkaamiseen.

Niin ikään merkittävä osa kestävää työura-ajattelua on työn ja perheen yhteensovittaminen. Lapsen näkökulma ja isän roolin sekä yhteisen vanhemmuuden vahvistaminen on sosiaali- ja tervesyministeriössä tehtävän valmistelutyön painopisteenä. Vanhempainvapaajärjestelmän tulee parhaalla mahdollisella tavalla tukea lapsen kasvua ja kehitysvaiheita. Odotan työryhmältä innovatiivisia ja luovia ratkaisuja, taloudelliset reunaehdot huomioon ottaen.

Julkisessa keskustelussa esiin noussut 6+6+6-malli ei välttämättä ole ainoa vaihtoehto. Tärkeää on, että nykyistä monimutkaista tukiviidakkoa yksinkertaistetaan. Perheille tulee jättää mahdollisimman paljon valinnanvapautta tehdä omaan arkeen soveltuvia ratkaisuja. Myös Keskustanuorten parissa on tehty aihetta sivuavaa ajatustyötä.

Työlainsäädäntöämme tulee myös jatkossa tarkastella entistä vahvemmin muuttuneen työelämän kulttuurin, osa-aikaisuuden ja määräaikaisuuksien näkökulmasta. Pätkätyöt ovat osa satojen tuhansien suomalaisten arkea – osalle vastentahtoisesti, osalle valittuna työelämän muotona.

Vajaa vuosi sitten julkiseen keskusteluun noussut ajatus pätkätyöläisten vuosilomapankista kaipaa lisäselvitystä. Pidän sen periaatetta hyvänä. Pankkiin voisi tallettaa lomakorvauksensa työsuhteen päätyessä ja loman voisi sitten pitää itselle sopivana ajankohtana ja sopivan pituisena. Tämä todennäköisesti kannustaisi ottamaan vastaan lyhyitäkin työmahdollisuuksia, ja takaisi pätkätyöläisillekin ansaitun, taloudellisesti turvatun vapaan työstä.

Oman sukupolveni työelämän kulttuuri on täysin toinen kuin aiempien; meille vain muutos on pysyvää työrintamallakin. Siksi on tarpeellista tehdä toimenpiteitä, jotka elävät ajassa myös muuttuneen työelämän suhteen. Työelämä ei ole pysyvä tila, vaan alati yhteiskunnan ja yksilön elämän kanssa vuoropuhelua käyvä kiinteä osa arkeamme.

***

8.5.2010 Keskusta.fi

Kiviniemi ja Saarikko ehdottavat yksinelävien politiikkaohjelmaa seuraavalle hallitukselle

Keskustan puheenjohtajaehdokas, ministeri Mari Kiviniemi ja varapuheenjohtajaehdokas Annika Saarikko ehdottavat seuraavan hallituksen työlistalle yksinelävien yhteiskunnalliseen asemaan paneutuvaa politiikkaohjelmaa. 

- Yksinelävien asia on monella tavoin unohdettu, vaikka heitä on Suomessa yli miljoona. Monella heistä on taloudellisia toimeentulovaikeuksia. Myös mielenterveys- ja muiden tukipalveluiden puolella ryhmä on vahvasti edustettu. Tarvitsemme väestöryhmän tilanteesta lisää tutkimusta ja asiantuntijuutta heidän tuekseen - terävöittämistä tämän ryhmän huomioimiseksi, Mari Kiviniemi toteaa. 

Kiviniemi ja Saarikko peräänkuuluttavat rohkeutta aiheen esilletuontiin yhteiskunnallisessa keskustelussa.  Edellisten hallituskausien kokemukset osoittavat, että politiikkaohjelmien avulla kyetään nostamaan päätöksenteon keskiöön tärkeitä ja ajankohtaisia aihekokonaisuuksia. 

- Nykyisen hallituksen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin poltiikkaohjelman asiat tulee tuoda jatkossa vahvemmin osaksi hallintoa koordinoimalla niitä jonkin ministeriön alaisuudessa, Kiviniemi sanoo. 

- Yksineläväkin on yhdenlainen perhe. Vastkkainasettelua lapsiperheiden ja yksinelävien välille on turha rakentaa, Saarikko toteaa. 

 Politiikkaohjelman avulla kyettäisiin parantamaan yksineläjien asemaa.

-  Väestöryhmän ongelmat liittyvät osaltaan toimeentuloon ja sosiaalipolitiikkaan, osaltaan taas työministeriön alaan. Myös yksinelävien tilanteita tunnistavaa alan koulutusta ja tutkimusta on syytä vahvistaa, Saarikko hahmottelee.

Mari Kiviniemi ja Annika Saarikko osallistuivat Keskustanaisten valtuuston yhteydessä pidettyyn yksinelävien asiaa käsitelleeseen seminaariin. Keskustanaiset ovat ottaneet yksineläjät teemavuotensa pääaiheeksi.