Annika

Olen: 

Annika Virpi Irene Saarikko.

Synnyin:

Marraskuussa 1983 samaan aikaan ensilumen kanssa Maritan ja Anteron tyttäreksi Oripäähän Varsinais-Suomeen.   

Työni:

Varsinaissuomalainen kansanedustaja.

Olen asunut:

Monessa kivassa kodissa. Vanhempieni erotessa muutimme Alastarolle, sieltä Vampulaan. Vampula, Satakunnan pieni kunta, on minulle tärkeä ja rakas lapsuuden paikka. Rippikoulukesänäni meistä tuli taas alastarolaisia, jossa kotiväki - äiti, isäpuoli Sakke ja 19v. Tuomas  - nykyäänkin asuu.

Isäni kanssa meillä on sukumme talo Oripäässä Tanskilan kylässä, jossa isoäitinikin asuu.  Opiskeluajan asuin Turussa muutamassa eri paikassa; muun muassa kimppakämpässä parhaiden ystävien kanssa ja keltaisessa puutalossa silloisen poikaystäväni kanssa.

Nyt kotini on Turussa Pohjolassa puutalossa.  Muutin sinne kesällä 2011.  Rakastan kotiani. Yläkerran tapetissa tepastelevia lintuja, olohuoneen orkideoita  ja keittiön keltaisia kahvikuppeja.  Helsingin asuntoni on ihan eduskunnan lähettyvillä.

Kouluni:

Ylioppilaslakin painoin päähäni keväällä 2002 Lauttakylän lukiosta. Sen jälkeen samana vuonna aloitin luokanopettajakoulutuksessa Turun yliopistossa. Suoritin sieltä kandidaatin tutkinnon.

Toisena pääaineena siirryin lukemaan mediatutkimusta, josta teen parhaillaan gradua poliittiseen viestintään liittyen. Sivuaineina olen lukenut myös enemmän tai vähemmän valtio-oppia, uskontotiedettä ja naistutkimusta.

Luottamusta ja kuulumista:

Kesäkuussa 2010 minut valittiin Keskustan varapuheenjohtajaksi. Tehtävä on haastava ja innostava. Tehtävä vie minut usein eri puolille Suomea tapaamaan keskustalaisia. Olen oppinut paljon.

Lokakuussa 2011 minut valittiin Muistiliiton varapuheenjohtajaksi. Lisäksi toimin Eurooppalaisessa Suomessa ja olen siis mukana edistämässä avointa suhtautumista Eurooppaan ja EU:hun.

Aiemmin olen ollut mukana tiiviisti Turun Keskustaopiskelijoiden ja Keskustanuorten toiminnassa sekä valtakunnallisesti että Varsinais-Suomessa.

Lisäksi olen muun muassa Marttojen jäsen.

Lapsesta asti olen ollut tiiviisti mukana luterilaisen kirkon toiminnassa - varhaisnuorten kerhoista Tuomasmessujen osallistujaksi.

Olen ollut työssä:

Myyjänä - ruokakaupassa, kirjakauppa-postissa, Marimekolla ja Pentikin myymälässä.

Opettajana - olen tehnyt lukuisia opesijaisuuksia niin peruskoulussa kuin lukiossakin, ekaluokasta abeihin. Turun yliopistolla vedin myös muutaman puheviestinnän kurssin.

Kesätöinä opintojen ohessa olen työskennellyt Osuuspankissa pankkineitinä kahden kesän verran, niin ikään kahtena kesänä paikallislehden toimittajana Jalasjärvellä. Paikallislehden monenkirjava ja valloittava työsarka tuli tutuksi jo lukiovuosina ja opiskeluaikana kotiseudun Lauttakylä-lehden avustajana.

Luterilaisen kirkon työssä olen ollut useaan eri otteeseen.  Nuorempana työskentelin seurakunnan rippileirien ohjaajana ja opiskeluaikana tiedottajana sekä freelance-toimittajana Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä. Projektityönä olen vastannut muun muassa Kirkkopäivien viestinnästä sekä lapsi- ja nuorisotyön valtakunnallisista tapahtumista.

Keskustanaisten järjestösihteerinä piipahdin kunnallisvaalisyksynä 2008. Ennen siirtymistä poliittisiin töihin työskentelin Kirkkohallituksessa vs. tiedottajana sekä seurakuntavaailen viestintätehtävissä.

Heinäkuussa 2009 aloitin ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen lehdistöavustajana. Vuonna 2010 siirryin sosiaali- ja terveysministerin erityisavustajaksi. STM:ssä työskentelin kevätkauden. Juhannuksesta 2010 lähtien toimin vaalikevääseen asti  pääministerin erityisavustajana. Vastuualueenani oli ministeriryhmän viestintä. Kansanedustajan tehtävässä aloitin huhtikuussa 2011.

Läheisiä minulle ovat:

Perhe sekä suku Etelä-Pohjanmaalla.  Kummilapset Elias ja Lotta.  Korvaamattomia ovat monet ihanat ystävät lapsuuden ja nuoruuden ajoilta saakka sekä uudet tärkeät tuttavuudet - ystäviksi tulleet - politiikan parista.

Olen sinkku. Maailma on täynnä mukavia miehiä, mutta sitä oikeaa ei ole osunut kohdalle. 

Harrastan:

Nuorten alkiolaisten naisten Kerttu-verkoston toimintaa.  Viime aikoina myös erilaiset, kiinnostavat kirjalliset projektit ovat vieneet paljon aikaa.

Yritän myös ehtiä uimaan ja vesijumppaan usein, tavata ystäviä ja lukea viikonloppuisin kasan ajankohtaisia lehtiä. Rakastan runoja.

Pidän myös leipomisesta, kohtuullisissa määrin sisustamisesta, matkojen suunnittelusta, kaikenlaisten tapaamisten ja tapahtumien järjestelyistä sekä elokuvien katselusta.

Kaipaan:

Isoisääni. Pohjalaista kesäistä peltomaisemaa. Kiireettömiä aamuja ja hetkiä kirjoille.

Ensimmäinen keskustan tilaisuus, johon osallistuin:

Oli vuonna 2004 kun lähdin mukaan Turun Keskustaopiskelijoiden toimintaan. Menin mukaan uusien opiskelijoiden iltaan. Siitä eteenpäin poliittisia iltoja, iltamia, päiviä ja aamuja on riittänyt. Aktiivista aikaa oli erityisesti toiminta Keskustanuorten hallituksessa vuosina 2008-2009.

Parasta keskustassa on eri alueiden ihmisten kohtaaminen; tunne siitä, että olemme koko Suomen kokoinen kansanliike.

Lapsuuden unelma-ammattini oli:

Maatalon emäntä ja kirjaston täti.

Vaikuttava taideteos tai -elämys on ollut:

Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen herkkä ja aito dokumenttielokuva Miesten vuoro. Pidin valtavasti myös muutama sitten esitetystä Jalasjärven nuorten teatterin tulkinnasta Minna Canthin Anna-Liisa -teoksesta, se teki lähtemättömän vaikutuksen. Ei kulttuurin aina tarvitse olla ammattilaisten tekemää.

Ihanat muistot minussa elävät myös Scandinavian music groupin keikoilta kesäfestareilta. Joululomalla luettu Riikka Pulkkisen Totta kosketti ilmaisuvoimallaan, samoin kuin Obaman Unelma Isältäni. New Yorkin MoMAssa pysähdyin syksyllä pitkäksi toviksi Yoko Onon toivomuspuun äärelle. Kiinnitin oksalle oman toivomukseni.

Väsyneenä kuuntelen yhä uudelleen Samuli Edelmannin tulkitsemana virren "Sinä Jeesus ymmärrät parhaiten". Voimaa ja sykettä saan soulista, Marvin Gaye pelastaa aina.  

Jos olisin romaanihenkilö, olisin:

Anni Polvan Tiina.

Suosikki tv-ohjelmani kautta aikojen on:

Ehdottomasti Metsolat. Osaan neljänkymmenen jakson tapahtumakulun aika ulkoa. Varteenotettavasta kakkospaikasta kilpailevat parin vuoden takainen erinomainen Ylen Uutishuone ja ikisuosikki Teho-osasto. Nyt arjessa on aikaa lähinnä ajankohtaisohjelmille ja komedialle Klikkaa mua.

Auto, jota mieluiten ajaisin olisi:

Tunnustan, että en pidä autolla ajamisesta oikein ollenkaan. Ehdoton suosikkiautoni oli kermanvärinen Opel Corsa, vm. 1984, jolla ajelin parikymppisenä. Auto sai ystäviltä lempinimen Kermis.

Nyt ajan taas Opelilla, tällä kertaa vihreällä

Hämmästyttävin erityistaitoni:

On ennätyksellisen nopeat nukahtamislahjat ja kyky hukata kännykkä taukoamatta.

Haluaisin matkustaa:

Brasiliaan.